Hyvällä tuulella muutoksen myrskyissä
Yksi tärkeimmistä opeistani muutosjohtajana lienee se, että pelkoa tulee poistaa ja lievittää kaikin tavoin. Pelko on elämää tuhoava voima, josta hoitamattomana seuraa vihaa, katkeruutta ja toivottomuutta. Miten pelkoa sitten poistetaan ja turvallisuuden tunnetta lisätään? Usein kysymys on hyvin yksinkertaisista asioita, kuten arjen sujuvuudesta, mahdollisuuksien kentän avaamisesta ja yksinkertaisesti siitä, että joku välittää, kuuntelee ja ehkä jopa tekee tekoja, jotka antavat uskoa. Elämässä on loppujen lopuksia aika vähän asioita, joita oikeasti kannattaa pelätä. Ihmiset selviävät käsittämättömiltäkin tuntuvista katastrofeista ja työelämän muutokset ovat kuitenkin vain asioita, jotka on selvitettävissä ja järjestettävissä. Parhaimmillaan työelämässä tapahtuva muutos on sysäys uuteen ja entistä parempaan. Oma usko ja luottamus sekä kyky unelmoida vievät meitä kohti uusia päämääriä, hyvällä tuulella, vaikka keskellä muutoksen myrskyä.
Mikä on pelon tarkoitus? Mitä siitä seuraa, kun yhteiskunnassa pyritään suojelemaan ihmisiä pelolta? Siitä ei yleensä puhuta, sitä ei kohdata, eikä sitä näin ollen opita tuntemaan. Pelko on kuitenkin yksi merkittävimmistä vaikuttavista ja rajoittavista tekijöistä elämässä – onhan se Rakkauden varjo, toinen puoli. Pelkoa ihmetellessä, voi tehdä kiehtovaa(kin) matkaa varjoihin…
Olen kuullut, että pelon tarkoituksena on luoda harha, jota välttääkseen ihminen kääntyy kannoiltaan, pakenee. Sitä minäkin olen tehnyt. Pakenemalla pelko ei vastoin odotuksiamme koskaan katoa. Kun pakenemisen sijaan suuntaamme pelkoon huomion, voimme kokea ja aistia, jopa oppia ymmärtämään sitä.
Aikoinaan sain hämmentävän, mutta niin arvokkaan ‘avaimen’: toimi juuri päinvastoin kuin mieli haluaisi toimia. Mitä tapahtuu, jos valitsemme toisin: onko meidän kuljettava pelon läpi? Moni tämän kokenut kertoo, että pelon läpi kulkien – ei kuolekaan – vaan löytää rakkauden, rauhan ja vapauden. Olen itsekin kokenut tuon. Varjo on jonkinlainen harha, joka häviää, kun siihen suuntaa valoa. Läpi kuljetun pelon harha häviää kuin aamu-usva auringon tieltä.
Mikä on siis pelon välttelyn hinta? Mitä se on sinulle, työyhteisöllesi tai yhteiskunnalle? Miltä tuntuisi olla vapaa pelosta? Miten pelolla voidaan hallita muita? Mitkä rakenteet osoittautuisivat tarpeettomiksi, jos pelkoa ei olisi?
Hello Helena ja kiitos kommenteistasi – on mahtavaa päästä vuorovaikutukseen! Pelon lievittämisen tai poistamisen menetelmiä ovat mm. pelon läpi kulkeminen, pelon kohtaaminen jne.
Puhumme siis samasta asiasta, ilmaisin itseäni todennäköisesti hieman huonosti. Pelon lievittäminen tai pelon poistaminen eivät siis ole synonyymejä pakenemiselle minun käsitemaailmassani. Kiteytetysti voisi lähestyä asiaa näin: pelon lievittäminen = pelon syyn tutkimista, pelon aiheuttajan aistimista, pelon kohtaamista. Pelon poistaminen = pelon läpi kävelemistä. Menetelmiä tähän työskentelyyn löytyy monia.
Kiitos tekstistäsi, Sari. Se herättää tarkastelemaan pelkoa ja siihen piileviä mahdollisuuksia laajemminkin. Ehkäpä on nimenomaan hyvä hieman tarkentaa, mitä käsitteillä tarkoitetaan, kun ihmiset niin mielellään tulkitsevat omasta reagointimaailmastaan käsin. Olisi niin kiva, jos pelon voisi vain pyyhkiä pois ilman sen kohtaamista… Mutta elämä onkin seikkailua. Linnanmäelläkin vähän pelottaa ja naurattaa samaan aikaan. Käännetään kaikki ylösalaisin – siksi se on niin kiehtovaa.
Niinhän se on, pelon kanssa työskentely on haastava laji, joka haastaa vuorovaikutuksen. Lisäksi elämämme käsikirjoitusta on näyttelemässä monta henkilöä omine agendoineen ja pelkoineen. Vaikka tekee itse valinnan pelkojen kohtaamiseen ja työstämiseen, niin ympäristössä tapahtuvat ilmiöt aiheuttavat jatkuvaa “seismistä jännitettä”. Oman keskustan ja tasapainon löytäminen korostuu jokaisella. Pelon kohtaamista ei voi myöskään antaa toiselle, matkalle on lähdettävä itse.