Olen saanut elää viimeiset vuodet syklisesti säännöllisesti muuttuvassa ympäristössä. Viimeinen vuosi on ollut ehkä yllättävin ja ennustamattomin. Olen kuvitellut olevani muutoksen syväasiantuntija, monessa liemessä keitetty optimisti ja mestarivoimaantuja. Miten minulle itselleni kävi, kun muutos todella kouraisi, vieden pois rakenteet ympäriltä? Kun kaikki suunnitelmat pettivät? Kun visioni Savonlinnan seudun yhtenä kehittämisen mahdollistajana näytti haihtuvan rakenteiden ja toteutumatta jääneiden suunnitelmien mukana? 1. Luopuminen oli kovempi paikka kuin luulin, olen aina opettanut, että luopuessaan saa, mutta en kyennytkään heti näkemään mitä sain; surin syvästi. Kykyuskomukseni, kontekstiuskomukseni, päämääräni ja ennen kaikkea ratkaisevin, emootiot veivät minua välillä todella syviin vesiin. 2. Uuden luominen ei ollutkaan niin nopeaa kuin kuvittelin. Päämäärä oli luotava uudestaan, omat kyvyt arvioitava, oma konteksti määritettävä ja emootiot muunnettava surusta iloon. Elin kesän aikana läpi syvästi voimaantumisen mahdollistaminen paradoksit, vaelsin ilman päämäärää, en ollut varma omista kyvyistäni, turvallinen, määritelty konteksti oli romahtanut, vallitsevin emootio oli luopumisen suru. Missä olen nyt syyskuussa 2010? Olen onnistunut kääntämään paradoksit voimavaraksi. Olen lähtenyt luomaa itseäni uudeksi. Päämäärä muistuttaa vanhaa, mutta se on terävöitynyt ja tueksi on syntynyt uusi vahva verkosto. Käsitys omista kyvyistä on vahvistunut, olen tunnistanut omat omat vahvuuteni selkeämmin ja ne tuntuvat kantavan uudistuneessa kontekstissa. Olen osa jotain uutta, johon juuri minun kykyni tarvitaan. Emootiotasolla suru on vaihtunut entistä suuremmaksi iloksi. Olen riemullisesti minä! Tunnen olevani vahvasti elossa, tässä ja nyt! Tätä kaikkea en olisi kyennyt luomaan näin nopeasti yksin, tärkeässä roolissa on ollut yhdessä luominen, jote olemme harjoittaneet pienryhmässä voimaantumisen opein. Olen saanut oman kokemukseni kautta testata ja todistaa, että voimaantumisen mahdollistamisen mallit toimivat. Olen onnellinen, että saan olla jakamassa toimintamalleja myös muille kiinnostuneille. Jakaminen on osa päämäärääni. Jakaessaan saa, jakaminen tuo iloa!
Happi synnyttää ja ylläpitää elämää niin pienessä kuin suuressakin mittakaavassa. Kun tarkastellaan kehon soluja, useimmat sairauksia aiheuttavat bakteerit, virukset ja sienet – kuten syöpä – ovat anaerobisia eli ne elävät ja lisääntyvät hapettomassa tai vähähappisessa ympäristössä. Hapettomuus tappaa ihmisen jo muutamassa minuutissa. Maapallon tasolla tarkasteltuna, happi vähenee metsien kohtuuttoman hyötykäytön myötä. Itämerestä löytyy useita hapettomia syvänteitä, jotka tuhoavat meren elämää sellaisella vauhdilla, että ihmisten pelastustoimet nykyisellään tuntuvat riittämättömiltä. Luonnossa kompostoituminen tarvitsee happea tuottaakseen hyvää multaa, kasvualustaa uudelle kasvulle; hapeton komposti mätänee ja haisee. Ihmisten ja organisaatioiden ”hapenpuute” näkyy kapenevana ajatteluna, surkastuvana vuorovaikutuksena ja toimintakykynä; ihmiset hädin tuskin kykenevät toteuttamaan tehtäväänsä – ei ihme, että ”sapettaa”.
Elämänvoima häviää kaikilla tasoilla pääosin toimimattomien valintojen ja elämäntapojen seurauksena. Olemme pitkälti itse vastuussa siitä missä olemme nyt ja toivottavasti jo tiedostamme, miten tämä on tapahtunut. Aina on mahdollisuus vaihtaa suuntaa: miten voimme ”hapettaa”?!
Tarkastellaan solutason systeemiä. Solut tarvitsevat happea soluaineenvaihduntaan: ravinteiden kuljettamiseen soluihin sekä kuonan ja myrkkyjen poistamiseen niistä ja kehosta. Hapekkaan soluaineenvaihdunnan myötä solut ja niistä rakentuvat elimet ja kudokset tuottavat itse ATP:tä eli elämänenergiaa ja sen voimin toteuttavat omaa ihmeellistä tehtäväänsä ja jopa parantavat itsensä. Fyysisessä voimaantumisessa panostetaan ”hapettavaan” hengitystekniikkaan, ravintoon, liikuntaan, magneetti- ja happiterapiaan jne. Hapen on todettu mahdollistavan sekä puhdistumista että paranemista. Se tuottaa myös endorfiinia. Elämä osaa homman paremmin kuin me ihmiset! Mitä voimme oppia tästä yhteisöjen voimaantumiseen?
Luonnon analogia on nerokas opas myös meidän ihmisten tietoisen elämän ja systeemien luomiseen. Organisaatiot hakevat eloonjäämiskamppailussa uudistumis- ja innovointikykyä (vrt. hapettaminen). Pelosta käsin vastustamme muutosta (vrt. hapettomuus). Muotoilijan roolissa aikoinaan oivalsin, että konkreettiset ratkaisut peilaavat ihmisten ja yhteisöjen sisäistä tilaa. Miten voi innovoida, jos ihminen ei halua muuttua?
Blogin yläpalkin kuvassa kivet “haastavat” veden vapaata virtausta; kivet saavat virtaavan veden hapettumaan ja elävöitymään. Monialaisessa dialogissa tapahtuu samaa, kun erilaiset näkökulmat kohtaavat. Elämänvirta on jatkuvaa uudistumista – niin luonnon ekosysteemeissä kuin ihmisten elämässäkin. Jämähtäneiden ajatusten, tunteiden ja toimintamallien haastaminen merkitsee mahdollisuutta uudistumiseen ja uuden elämän synnyttämiseen niin yksilö- kuin organisaatiotasoilla. Ja jos ”sapettaa”, jo pelkkä pysähtyminen, viivästäminen ja hengityksen syventäminen voivat ”hapettaa” ajatuksia positiivisemmiksi ja laajentaa mahdollisuuksien kirjoa. Kyse on valinnoista – millaista tulevaisuutta haluamme itse ja yhdessä luoda? Voisiko blogimme olla elämänvoimaa synnyttävien uusien valintojen kehto, Hapettamo? Tehdään siitä yhdessä sellainen.
Oman organisaationi kohta neljä vuotta kestänyt uudistumisprosessi perustuu yhdessäluomiseen. Uudistumisessamme olemme päässeet syvällisesti kehittymään sekä organisaationa että ihmisinä. Prosessimme mahdollistajana toimii Terhi Takanen, jonka yhdessäluovaan kehittämisotteeseen uudistumisemme rakentuu.
Terhin kanssa sovimme, että aloitamme yhteisen blogikirjoittelumme yhdessäluomisesta ja johtajuudesta. Löysin itseni pohtimasta mitä se yhdessäluominen, ja johtajuus siihen liittyen, mielestäni oikein onkaan. Yhdessäluominen on tekemisen tapana aivan toisenlainen kuin perinteinen, hierarkiseen esimies-alainen –asetelmaan perustuva työnteko. Yhdessäluomisen lähtökohtiin kuuluu, että jokaisen osaaminen on arvokasta, ja että jokainen on oman työnsä paras asiantuntija. Yhdessäluominen on myös vastuunottamista oman osaamisen ja työn kehittämisestä, uudistumisesta. Uudistumalla saadaan aikaan jotain uutta ja luovaa!
Mitä tämä tarkoittaa sitten johtajuuden kannalta? Minkälainen johtajuus tukisi yhdessäluomista? Ja kenellä se johtajuus itse asiassa on? Yhdessäluovassa organisaatiossa johtajuus ei perustukaan enää organisatoriseen asemaan, vaan se kuuluu jokaisen organisaation jäsenen tehtäviin. Toisaalta johtamistehtävissä olevilla johtamisen sisältö on toisenlainen. Ei tarvitsekaan tietää ja päättää kaikesta, vaan ennemminkin antaa tilaa ja mahdollisuuksia.
Halusimme välittää Oulun ja Helsingin seminaareissa helmikuussa 2010 mahdollisimman elävästi, kokemuksellisesti ja konkreettisesti kokemuksia ja tuloksia organisaatioiden uudistumisprosesseista. Voimaantuva työkulttuuri -oppimisverkoston organisaatiokumppaneina olivat Oulun kaupungin Kaakkurin terveysasema, Autokoulu Lisenssi (nykyisin Movia), Valtion työmarkkinalaitos ja Kauppakeskus Zeppelin. Organisaatiot ja mahdollistajat kertoivat omia ‘matkatarinoitaan’. Koosteena multimediaesitys tässä:
Voimaantuva työkulttuuri -seminaari ja intohimottamo järjestettiin 2.2.2010 Oulussa Lasaretissa. Seminaarissa jaettiin Tykes-oppimisverkostossa syntyneitä tuloksia, oivalluksia ja kokemuksia. Iltapäivän intohimottamossa haettiin yhdessä osallistujien kanssa uutta voimaantumista mahdollistavaa draivia yrittäjyyden, terveyden edistämisen ja osallistuva kuntalainen -teemoihin. Seminaarista ja intohimottamosta tarjolla koostevideo:
Voimaantuva Suomi -verkoston hallinnoima ja Tykes:n rahoittama Voimaantuva työkulttuuri -oppimisverkostohanke päättyi helmikuun lopussa 2010. Oppimisverkostossa syntyneitä ja kiteytettyjä innostavia tuloksia, oivalluksia ja kokemuksia jaettiin 11.2.2010 Helsingissä Voimaantuva työkulttuuri -seminaarissa. Iltapäivän intohimottamossa osallistujat nostivat esille heille ajankohtaisia tärkeitä kysymyksiä ja yhdessä synnyttivät uusia mahdollisuuksia. Helsingin seminaarin materiaalit näet alla:
LinkedIn
Liity Voimaantuvan Suomen LinkedIn-ryhmään, jossa keskustelemme voimaantumisen ilmentymistä, keinoista ja menetelmistä. Kohti itse-uudistavaa toimintatapakulttuuria!Facebook
Tule mukaan keskustelemaan uudenlaisesta johtajuudesta Sitran Julkishallinnon johtamisohjelman Uusi johtajuus -ryhmään Facebookissa! Nelivuotisen ohjelman tavoitteena on auttaa julkishallintoa johtamisen haasteissa.