Tervetuloa jäsenkohtaamiseen 12.10.2011 klo 17.00-21.00 Hyvinvointigalleriaan Nervanderinkadulle Helsinkiin.
Anssi Balk valmentaa meitä selkeyttämään omaa sosiaalista verkostoa ja ammatillisia rooleja. Teemana ovat myös eri vuodenajat joita käymme läpi elämässä ja urallamme. Tarkastelemme luomiamme verkostoja myös sosiaalisen median näkökulmasta, joka antaa lähtökohdat myös Hapettamo-blogin voimaantumista mahdollistavan kulttuurin luomiselle.
Lisätietoa Anssilta
Huomaan taas kasvaneeni ihmisenä. Samanaikaisesti huomaan muuttuneeni, myönteisesti.
Kiitänkin molempia mahdollistajiani – kasvua ja muutosta, jotka seuraavat väistämättä vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Itsehavainnointi on haastava laji, mutta uskoisin harjoittaneeni sitä sen verran, että ensimmäisten lauseideni analyysi on ainakin sinne päin.
Muutos ja kasvu ovat myös Suomen ihmeellisten vuodenaikojen siunaus. Elämme jatkuvasti muutoksessa ja erityisesti keväällä kasvun ihmeellisessä maailmassa.
Jos kasvoin, ehkä myös opin. Jos opin, ehkä myös voimaannuin.
Koen voimaantuneeni osana oppimisprosessia, jossa olen ollut mukana viime syksystä. Lähdin silloin mukaan aktiivisesti Vihreään liittoon, ensin Savonlinnan seudun Vihreiden naisten puheenjohtajaksi ja sitten kansanedustajaehdokkaaksi.
Lähdin tietoisesti opiskelemaan politiikkaa, opin opiskellessani ja voimaannuin tullessani tietoiseksi järjestelmän mahdollisuuksista.
Olemme kansakuntana muuttumassa, ja sen on osaltaan mahdollistanut poliittinen murros, jonka keskellä olemme. Poliittinen murroksemme on osin myös tunteiden purkamista, mikä on parhaimmillaan ja oikein kanavoituna valtavan voimaannuttavaa.
Elän aikaa, jossa kontekstin muutos, kasvu, politiikan opiskelu, tunteet ja päämäärät käyvät jatkuvaa vuoropuhelua mahdollistaen voimaantumisen. Uskon, että monet meistä suomalaisista elävät samankaltaista aikaa; voimaantumisen mahdollistavan muutoksen sykliä.
Mikä voima ohjaa itseohjautuvaa ihmistä… ja kollektiivisesti ihmisjoukkoja, jopa maailmanlaajuisesti? Miten mahdollistaa voimaantumista yksilöissä, yhteisöissä ja yhteiskunnassa – elää elämänvirrassa siten, että ongelmien sijaan tuotetaan onnelmia?
Olen löytänyt toistuvasti itseohjautuvan inspiroituneena itseni vasta kehkeytyvän aallon ensi vireestä – epävarmuuden maastossa. Pioneeriuudistaja kulkee yksin, kun virallisesti hyväksytyn kannan omaksuneet ihmiset vastustavat sitä, eivät kykene näkemään arvoa siinä tai “julkiset mahdollistajat” ovat vastahakoisia tarjoamaan tukeaan ja resurssejaan sille. Tällaisia ovat olleet esim. käyttäjäkeskeisen ja ennakoivan tuotesuunnittelun, monialaisten oppivien kehittämishankkeiden (ei valmista tulospäämäärää vielä tiedossa) ja voimaantumisen ensiaskeleet. Kun aikaa myöten tuo “kehkeytyvä aalto” muotoutuu silminnähtäväksi, muut ovat valmiita oivaltamaan ja hyväksymään asian, jopa nostavat sen riemuiten jalustalle, ottavat homman haltuunsa, levittävät sen ja korjaavat materian hedelmiä.
Kiehtovaksi tämän tekee se, että kollektiivisesti useat “kolumbukset” ympäri maailmaa ohjautuvat samaan suuntaan: kuin Jukolan suunnistajat yöllisessä haastavassa maastossa; sateessa ja pimeydessä he näkevät vain vähän eteensä, joutuvat luottamaan intuitioonsa ja niihin valmiuksiinsa, jotka ovat käytettävissä juuri nyt, eikä lopputuloksesta ole vielä tietoa; kuin vetovoiman vetämänä vähitellen nuo yksittäiset “valopäät” muodostavat yhtenäisen virran, ja saavat tukea toisiltaan. Tulevaisuuden tutkijat havaitsevat näitä ensimmäisiä ns. heikkoja signaaleja, joissa on potentiaalia kasvaa vaikuttaviksi, ihmisten toimintaa ohjaaviksi ilmiöiksi, trendeiksi. Umpimetsään syntyy polkuja… teitä.
Mikä itsessäni, tässä hetkessä, haluaa tulla tietoiseksi? “Teollisen hyvinvointiajan sadot” haastavat vallitsevia arvostuksia, pyrkimyksiä ja systeemisiä rakenteita. Vedän puoleeni teollisen ravinnon, rakentamisen, säteilyjen ja synteettisten lääkkeiden kroonisesti sairastuttamia ihmisiä. Vedän puoleeni ihmisiä, joita haastaa sisäinen johtajuus, mikä ilmentyy ahdistuksena, uupumisena ja kriiseinä, kunnes he uskaltavat lähteä omalle “kolumbuksen” tielleen. Vedän puoleeni havahtuneita ihmisiä: kokonaisvaltaisen hyvinvoivaa, luonnonmukaista, luovaa ja kestävän kehityksen mukaista asumista ja elämistä kohti suuntautuvia ihmisiä… haaveilevat paluusta ‘vähemmän on enemmän’ -runsauteen. Vedän myös puoleeni luovia ja viisaista ihmisiä, sisäiselle ohjaukselle uskollisia “tutkijoita”, jotka valtavirrasta poiketen ja ihailtavan rohkeasti löytävät, tuovat esille ja jakavat tietämystään. Näitä ihmisiä ohjaa sisäinen pyrkimys johtajuuteen, aitoon yhteisöllisyyteen, hyvän tekemiseen ja onnellisuuteen. Mitä saisimmekaan näiden ihmisten kanssa aikaan?
Demos Helsinki on havainnoinut tämän hetken systeemisiä ilmiöitä:Demos Helsingin Top5-lista. Enää ei tyydytä olemaan ulkoa käsin ohjelmoituja “nahkarobotteja”, kokoamaan ja uudelleen järjestelemään valmiiksi annettuja ja standardoituja moduuleja. Yhä useammat haluavat luoda jotakin aivan uutta, ihmisten syvistä unelmista käsin. Ihmiset eivät enää mahdu valmiiksi määriteltyihin systeemisiin lokeroihin! Millaista toimintakulttuuria ja keinoja julkiselta sektorilta ja uudistumisen mahdollistajatahoilta kaivataan? …jotta heillä on vielä tulevaisuudessa olemassaolon oikeutus.
Kiitoksia maabrändivaltuuskunnalle erinomaisesta tuotoksesta! Maabrändin ja identiteetin selkiyttämisellä tehdään konkreettisten tekojen kautta Suomesta entistä parempi paikka elää, asua ja tehdä työtä. http://www.tehtavasuomelle.fi/
Vihdoinkin painotetaan
- toiminnallisuutta, konkreettisuutta ja tekoja
- luonnon merkitystä suomalaisuuden voiman löytymisessä
- kansalaislähtöisyyttä
- yhdessä tekemisen, palvelemisen, loistamisen, kasvamisen ja oppimisen meininkiä
- identiteetin selkiyttämisen merkitystä koko kansan elinvoimaisuuden edistymiselle ja ihmisten voimaantumisen perustan vahvistumiselle
- ihmisarvolähtöisyyttä ihmisten kohtaamisen edellytyksenä.
Brändityöryhmän tuotos tulee uudistamaan lukuisissa yhteisöissämme toimintamalleja ja totuttuja ajattelu- ja uskomusmalleja. Olisi hienoa, jos ihmiset kertoisivat miten nämä brändiraportissa esitetyt teot toimivat, miten ne koettiin ja miten ne edistivät yhdessä luomisen toimintatapaa ja toisista välittämistä.
Pienet arjen teot uudistavat paljon. Kun toteutamme raportin vinkit ja ehdotukset, kansakunnan voimaantumisen taso nousee ainakin pykälällä ja ihmisten voimavarapotentiaali vapautuu eettisesti kestävällä tavalla meidän yhteiseksi iloksemme. Tulosta syntyy yhdessä luomisessa ja ihmisten voimaantumisen perustan vahvistuessa. Raportti loi arkea uudistavia näköaloja. Kiitoksia!
Olen saanut mahdollisuuden päästä mukaan useampaan alueellisen elinvoiman parantamiseen tähtäävään hankkeeseen tai prosessiin. Samalla olen pohtinut käsitteitä, käsitteiden merkityksiä, käsitteiden käytännön toteutuksia ja käsitteiden suhdetta toisiinsa.
Mediassa näkyvimmät elinvoiman parantamiseen tähtäävät projektit ovat valtakunnallinen made in -prosessi, jonka äiti on Hämeenlinnalainen Jaana Paavilainen ja Itä-Suomessa toteutettava Pyhät Polut -hanke, jonka kätilöinä ovat toimineet Enonkosken kuntakummit Veli-Matti Hynninen, Tuomo Jantunen ja Matti Sippola. Molemmissa vetureina ovat yritykset ja yksityiset ihmiset, jotka ovat inspiroituneet mahdollisuudesta vaikuttaa Suomen hyvinvointiin parantamalla alueellista hyvinvointia. Molemmat ovat lähteneet liikkeelle vahvasta missiotasoisesta ajatuksesta, jossa pientä vahvistamalla saadaan isoja aikaan. Molemmissa projekteissa on jotakin hyvin vetovoimaista (voimaantumisen mahdollistavaa).
Pyhät Polut vei vuonna 2010 ilman varsinaista markkinointi 149 ihmistä vaellusreitille Imatralta Enonkoskelle. Kymmenet vapaaehtoiset tekivät ilolla töitä ja vaeltajat olivat kiitollisia. Uskoakseni kaikkien mukana olleiden sisäinen voiman tunne lisääntyi eli he voimaantuivat. Voimaantuminen oli nähtävissä myös viikonvaihteen Pyhät Polut -seminaarissa Enonkoskella innostuneiden ihmisten kasvoilta ja puheenvuoroista. Ensimmäinen kokeilukesä toi myös ansaintaa reitin varrella oleville yrittäjille, ja kun vaellusmäärät nousevat tuhansiin voidaan puhua jo merkittävästä alueellisen elinvoiman lisäyksestä eli olemassa oleva yritystoiminta vahvistuu ja uutta syntyy.
Made in -prosessi keräsi ensimmäiseen aloitukseensa 15.9. Savonlinnassa merkittävän joukon ihmisiä, yrittäjiä ja yritysten edustajia, jotka ovat halukkaita yhteisiin talkoisiin elinvoiman lisäämiseksi Savonlinnan seudulla. Alussa tämä tarkoittaa yritysten sitoutumista yhteistyöhön, yhteisen asian ympärille. Ensimmäisessä vaiheessa puhutaan asian vetovoimasta, uskosta sisäisen voimantunteen kasvamiseen yhteisen tekemisen kautta. Toisessa vaiheessa puhutaan jo ansainnasta, yritystoiminnan kasvusta ja uuden yritystoiminnan mahdollistumisesta.
Olen omasta mielestäni seuraamassa ja myös tekemässä jotain historiallista, yksityisten ihmisten käynnistämät innovatiiviset hankkeet (Pyhät Polut/Hynninen, Jantunen, Sippola) ja innovatiiviset prosessit (made in/Paavilainen) koskettavat ja innostavat ensi kuulemalta tuhansia ihmsiä. Nämä upeat ihmiset ovat todellisia voimaantumisen mahdollistajia, joiden toiminta ja innostava esimerkki mahdollistaa Suomen elinvoimaisuuden tulevaisuudessa myös kansallisella tasolla. Pienistä on hyvää vauhtia kasvamassa isoja, alueellisista kansallisia, kansallisista globaaleja. Me ihmiset teemme sen yhdessä, mutta tarvitsemme vetovoimaisia alkuja ja ilmiöitä, joihin sitoutua ja innostavia ihmisiä, joita seurata. Asioille on mukava antaa nimiä, käsitteistöjä, mutta ennen kaikkea ihmisten teot ratkaisevat. Pyhät Polut -vaellukset ja made in -prosessit ovat ennen kaikkea tekoja!
Happi synnyttää ja ylläpitää elämää niin pienessä kuin suuressakin mittakaavassa. Kun tarkastellaan kehon soluja, useimmat sairauksia aiheuttavat bakteerit, virukset ja sienet – kuten syöpä – ovat anaerobisia eli ne elävät ja lisääntyvät hapettomassa tai vähähappisessa ympäristössä. Hapettomuus tappaa ihmisen jo muutamassa minuutissa. Maapallon tasolla tarkasteltuna, happi vähenee metsien kohtuuttoman hyötykäytön myötä. Itämerestä löytyy useita hapettomia syvänteitä, jotka tuhoavat meren elämää sellaisella vauhdilla, että ihmisten pelastustoimet nykyisellään tuntuvat riittämättömiltä. Luonnossa kompostoituminen tarvitsee happea tuottaakseen hyvää multaa, kasvualustaa uudelle kasvulle; hapeton komposti mätänee ja haisee. Ihmisten ja organisaatioiden ”hapenpuute” näkyy kapenevana ajatteluna, surkastuvana vuorovaikutuksena ja toimintakykynä; ihmiset hädin tuskin kykenevät toteuttamaan tehtäväänsä – ei ihme, että ”sapettaa”.
Elämänvoima häviää kaikilla tasoilla pääosin toimimattomien valintojen ja elämäntapojen seurauksena. Olemme pitkälti itse vastuussa siitä missä olemme nyt ja toivottavasti jo tiedostamme, miten tämä on tapahtunut. Aina on mahdollisuus vaihtaa suuntaa: miten voimme ”hapettaa”?!
Tarkastellaan solutason systeemiä. Solut tarvitsevat happea soluaineenvaihduntaan: ravinteiden kuljettamiseen soluihin sekä kuonan ja myrkkyjen poistamiseen niistä ja kehosta. Hapekkaan soluaineenvaihdunnan myötä solut ja niistä rakentuvat elimet ja kudokset tuottavat itse ATP:tä eli elämänenergiaa ja sen voimin toteuttavat omaa ihmeellistä tehtäväänsä ja jopa parantavat itsensä. Fyysisessä voimaantumisessa panostetaan ”hapettavaan” hengitystekniikkaan, ravintoon, liikuntaan, magneetti- ja happiterapiaan jne. Hapen on todettu mahdollistavan sekä puhdistumista että paranemista. Se tuottaa myös endorfiinia. Elämä osaa homman paremmin kuin me ihmiset! Mitä voimme oppia tästä yhteisöjen voimaantumiseen?
Luonnon analogia on nerokas opas myös meidän ihmisten tietoisen elämän ja systeemien luomiseen. Organisaatiot hakevat eloonjäämiskamppailussa uudistumis- ja innovointikykyä (vrt. hapettaminen). Pelosta käsin vastustamme muutosta (vrt. hapettomuus). Muotoilijan roolissa aikoinaan oivalsin, että konkreettiset ratkaisut peilaavat ihmisten ja yhteisöjen sisäistä tilaa. Miten voi innovoida, jos ihminen ei halua muuttua?
Blogin yläpalkin kuvassa kivet “haastavat” veden vapaata virtausta; kivet saavat virtaavan veden hapettumaan ja elävöitymään. Monialaisessa dialogissa tapahtuu samaa, kun erilaiset näkökulmat kohtaavat. Elämänvirta on jatkuvaa uudistumista – niin luonnon ekosysteemeissä kuin ihmisten elämässäkin. Jämähtäneiden ajatusten, tunteiden ja toimintamallien haastaminen merkitsee mahdollisuutta uudistumiseen ja uuden elämän synnyttämiseen niin yksilö- kuin organisaatiotasoilla. Ja jos ”sapettaa”, jo pelkkä pysähtyminen, viivästäminen ja hengityksen syventäminen voivat ”hapettaa” ajatuksia positiivisemmiksi ja laajentaa mahdollisuuksien kirjoa. Kyse on valinnoista – millaista tulevaisuutta haluamme itse ja yhdessä luoda? Voisiko blogimme olla elämänvoimaa synnyttävien uusien valintojen kehto, Hapettamo? Tehdään siitä yhdessä sellainen.
Olen palannut kotiseudulleni ja keskustelin kaupassa uuden tuttavani kanssa. Yllättäen vanha tuttu tuli paikalle ja tokaisi ”hauskasti” piikitellen jotakin alentavaa, vähättelevää, seurassani olleelle miehelle, hänen työkollegalleen. Seurassani ollut mies kutistui silminnähden ja vetäytyi taakse. Kun kysyin tulijalta, mitä sanoit kollegallesi, hän totesi: ”kyllähän hänen pitää nyt tuollaista kestää”. Pitääkö?
Toistetusta ajatuksesta seuraa puhe, toistetusta puheesta seuraa asenne, toistetusta asenteesta seuraa toiminta, toistetusta toiminnasta seuraa tapa ja toistuvasta tavasta syntyy ihmisen luonne – ja yhteisön toimintakulttuuri. Kysyin jälkeenpäin seurassani olleelta mieheltä, millainen työkulttuuri teillä on: ”Sellainen, jossa jatkuvasti mollataan ja nauretaan toisten virheille”. Siitä, mitä on toistettu päivästä toiseen ja sukupolvelta toiselle, tulee tiedostamatonta, normaalia käytöstä.
Olen kiitollinen tästä kohtaamisestamme, joka havahdutti minut pohtimaan: työpaikassa on hyvät luontaisedut, mutta millaiseksi sen toimintakulttuuri muotoilee ihmisen? Ihminen heijastaa omaa työssä vahvistettua sisäistä tilaansa ja toimintamalleja työtovereihin, asiakkaisiin sekä vapaa-ajalla läheisiinsä, tuttaviin ja tuntemattomiin. Vaikutus on laaja.
Ihmettelemme, miksi ihmiset uupuvat, masentuvat, sairastuvat, lopulta tekevät mielipuolisia tekoja… ja samaan aikaan peräänkuulutetaan työurien pidentämistä ja tuottavuuden kasvua! Olisiko NYT aika pysähtyä havainnoimaan, tulemaan tietoiseksi ja tekemään välitilinpäätöstä: millaisessa toimintaympäristössä antaudun muotoiltavaksi ihmisenä? Ennen kaikkea, millainen jalanjälki omista kohtaamisistani jää jäljelle muissa ihmisissä, yhteisössä ja toimintakulttuuriin? Entä millaiseen toimintaympäristöön haluamme lastemme ja nuorten tulevan ”marinoitumaan”, kasvamaan ihmisinä – ja millaisiksi ihmisiksi? Se kasvaa, jota toistetaan.
Millaista tulevaisuutta haluamme luoda tässä hetkessä, jokaisessa kohtaamisessa? Mihin huomio menee nyt? Mikä oikeasti on arvokasta? Muutos lähtee aina itsestä, tässä hetkessä, vapaasta valinnasta. Kun ihmiset alkavat havahtua, voimaantuminen mahdollistuu. Ihmisen ja organisaatioiden menestyksen mittarit laitetaan vielä uusiksi: millaisen arvon määritän sille, millaisessa ympäristössä ”marinoidun” ja antaudun muotoiltavaksi? Millaisten kohtaamisten jalanjäljet sinä haluat jättää, sillä jälki jää?
Olen nyt myrskyn silmässä. Seutumme kehittämisen rakenne on uudistumassa, mikä on johtanut molempien johtamieni yhtiöiden uudelleen järjestelyyn. Omalla kohdallani se on tarkoittanut rohkeaa heittäytymistä epävarmuuteen omasta tulevaisuudesta – tulin mahdollistajaksi, päädyin siivoojaksi. Henkilöstön kohdalla se on tarkoittanut sopeutumista siihen, että uusi yhdessä luomamme toimintamalli saattaakin kadota. Sananlaskuja mukaellen “lapsi menee ehkä pesuveden mukana”.
Tämä viikko on ollut kaikille kohtuullisen vaativa, koska maanantaista alkoi julkisuusrumba. Pienellä seudullamme ylitimme uutiskynnyksen tyylikkäästi ja näkyvästi. Olemme päässeet kommentoidumman uutisen listalle omassa mediassamme Itä-Savossa.
Miten valmistauduimme ja miten valmistin henkilöstöämme? Haasteena oli, että virallisia päätöksiä ei ollut, oli vain linjan vetoja omistajilta. Niiden varassa kävimme jo parin viikon ajan asioita läpi henkilöstön kanssa sekä yhteisesti että yksityisesti. Surutyötä tehtiin ja tehdään kukin tavallaan, yhdessä ja erikseen. Jokaisen tarina tulee olemaan hiukan erilainen. Uskoisin, että avoimen käsittelyn kautta, jokainen on saanut mahdollisuuden arvioida omalta osaltaan valintojaan, niiden mahdollisuuksien joukosta, joita tilanne tarjoaa.
Olemme nyt voimaantumisen ydinprosesseissa: yhteinen päämäärä on avoin (voimaantuminen perustuu nyt yksilöiden asettamiin päämääriin), kontekstiuskomus on murroksessa (mitä tämä tarkoittaa seutumme kehittämisympäristön näkökulmasta? Onko minulla siinä roolia?), minäuskomus on kriisissä (olenko riittävä osaaja? Mihin minun osaamiseni sijoittuu uudessa tilanteessa? Onko minun paikkani tällä seudulla?) ja emootiot (miten kasaan itseni epävarmuudessa? Mistä löydän voimani? Mikä tuottaa minulle iloa?). Muutostilanteessa, jossa konteksti on avoin, yksilön oma prosessi korostuu. Tarina jatkuu…
Sitra haluaa edistää ja myötävaikuttaa suomalaisen yhteiskunnan syvällistä ja laaja-alaista uudistumista vuoden alussa käynnistyneellä nelivuotisella Julkishallinnon johtamisohjelmalla. Tavoitteena on ihmisläheinen, toimiva ja tehokas julkishallinto.
Ihmisläheinen tarkoittaa ihmislähtöisyyttä myös siinä, kuinka esimerkiksi asiakkaita otetaan mukaan palveluiden kehittämiseen ja suunnitteluun. Se tarkoittaa myös sitä, että henkilöstölle annetaan tilaa osallistua oman työnsä ja työyhteisönsä kehittämiseen. Uskon, että erityisesti julkisen sektorin organisaatioissa on paljon hyödyntämätöntä kehittämisosaamista, jolle pitäisi antaa mahdollisuus tulla esiin ja meidän kaikkien hyödyksi. Olen kuullut myös monen suusta sen, että he haluaisivat hyödyntää omaa osaamistaan laajemmin ja osallistua kehittämisen enemmän.
Näitä kehittämispotentiaalin vapauttamisen keinoja haen, sekä testattuja ja toimiviksi koettuja että testaamatta jääneitä ideoita – onko sinulla näitä kokemuksia/ideoita?
Voimaantuva työkulttuuri -seminaari ja intohimottamo järjestettiin 2.2.2010 Oulussa Lasaretissa. Seminaarissa jaettiin Tykes-oppimisverkostossa syntyneitä tuloksia, oivalluksia ja kokemuksia. Iltapäivän intohimottamossa haettiin yhdessä osallistujien kanssa uutta voimaantumista mahdollistavaa draivia yrittäjyyden, terveyden edistämisen ja osallistuva kuntalainen -teemoihin. Seminaarista ja intohimottamosta tarjolla koostevideo:
LinkedIn
Liity Voimaantuvan Suomen LinkedIn-ryhmään, jossa keskustelemme voimaantumisen ilmentymistä, keinoista ja menetelmistä. Kohti itse-uudistavaa toimintatapakulttuuria!Facebook
