Elämme aikaa, jossa kaikki rakenteet ovat turbulenssissa sekä yksityisellä että julkisella puolella. Yhteisöt ja yksilöt, jotka ovat rakentaneet turvallisuuden tunteensa vakiintuneisiin rakenteisiin, joutuvat kohtaamaan yllättäviä asioita. Mikään instituutio tai kokonaisuus ei ole koskematon, esimerkiksi kaikkien julkisten toimijoiden  rahoitus on uhattuna tai pienenemässä. Omassa työssäni julkisen ja yksityisen rajapinnassa havaitsen useampaa eri reagointitapaa, joista ehkä kolme on syytä nostaa esiin:

1. poterotekniikka – puolustetaan omaa rakennetta kokonaisuuden edun uhalla, usein mollaamalla ja kyseenalaistamalla muiden olemassaoloa
2. populistinen ujutustekniikka – pyritään manipuloimaan mielipidettä oman edun suuntaan etsimällä kokonaisuudesta kaikille mieluisinta “todellisuutta”, joka tuo itselle eniten etuja
3. verkostoituminen – aktiivinen yhteistyön hakeminen ja verkostojen kutominen yhteisen tavoitteen edistämiseksi, joka nähdään Suomi-tasoisena missiona, jossa vahvat alueet varmistavat elinvoimaisen Suomen.

Itse suosin 3. tekniikkaa ja mielestäni olen havainnut samaa liikettä ympärilläni, yhteistä tavoitetta etsitään ja luodaan toimintatapoja yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Todennäköistä on, että 1. ja 2. tekniikalla toimivat tahot kohtaavat muutoksen kaikkein valmistautumattomimpina, koska rakenteiden mullistuessa toimintatavat ratkaisevat selviytymisen ja menestymisen Suomen uudessa nousussa.