Ryhmä elinkautista sovittavia vankeja sulkeutui eristyksiin kymmeneksi vuorokaudeksi harjoittamaan vaativaa buddhalaista Vipassana-meditointia: hiljentyivät täysin ja kääntyivät havainnoimaan kehonsa tuntemuksia ja sisäistä maailmaansa – kohtaamaan itsensä sellaisena kuin on. Dokumentti antoi ymmärtää, että USA:ssa vankiloiden ohjelmiin kuuluu terapeuttisia ja ihmisen kasvua mahdollistavia kursseja ja harjoitteita, kuten meditointia ja joogaa. He uskovat, että ihmisen tietoinen kasvu kuuluu jokaisen ihmisen velvollisuuteen elämässä.

Vipassana-meditoinnin jälkeen vangit olivat kohdanneet tiedostetut ja tiedostamattomat pelkonsa, tunteensa ja kokemuksensa. Useimmat heistä sitoutuivat päivittäiseen meditointiin, olivat keskittyneempiä, rauhallisempia ja valmiita ottamaan vastuun teoistaan ja tunteistaan. Erään vangin suurimmaksi peloksi osoittautui se, ettei hän kohtaisi koskaan todellista itseään.

Useimmat heistä elivät loppuelämänsä vankilassa. Päivittäinen meditointihetki ja Vipassana-ryhmä tarjosivat portin vapauteen, ihanaan rauhaan, luottamukseen ja ystävyyteen vihan ja väkivallan kehdossa… elämä on arvokas.

Mitä tapahtuisi yhteiskunnassa, jos jokainen elämänsä “elinkautisessa” saisi avaimet todelliseen vapauteen ja mielenrauhaan? Millaiseksi muuttuisivat ihmissuhteet, perheet ja työyhteisöt? Olisiko meillä ja yhteisöillämme rohkeutta ottaa vastaan sama toivon mahdollisuus, johon Alabaman vankila ja moni vanki vastasi ‘kyllä’?

Mitä vapaus merkitsee sinulle? Mikä on sinun tiesi vapauteen ja mielenrauhaan?

Elämänvoima häviää kaikilla tasoilla pääosin toimimattomien valintojen ja elämäntapojen seurauksena. Olemme pitkälti itse vastuussa siitä missä olemme nyt ja toivottavasti jo tiedostamme, miten tämä on tapahtunut. Aina on mahdollisuus vaihtaa suuntaa: miten voimme ”hapettaa”?!

Tarkastellaan solutason systeemiä. Solut tarvitsevat happea soluaineenvaihduntaan: ravinteiden kuljettamiseen soluihin sekä kuonan ja myrkkyjen poistamiseen niistä ja kehosta. Hapekkaan soluaineenvaihdunnan myötä solut ja niistä rakentuvat elimet ja kudokset tuottavat itse ATP:tä eli elämänenergiaa ja sen voimin toteuttavat omaa ihmeellistä tehtäväänsä ja jopa parantavat itsensä. Fyysisessä voimaantumisessa panostetaan ”hapettavaan” hengitystekniikkaan, ravintoon, liikuntaan, magneetti- ja happiterapiaan jne. Hapen on todettu mahdollistavan sekä puhdistumista että paranemista. Se tuottaa myös endorfiinia. Elämä osaa homman paremmin kuin me ihmiset! Mitä voimme oppia tästä yhteisöjen voimaantumiseen?

Luonnon analogia on nerokas opas myös meidän ihmisten tietoisen elämän ja systeemien luomiseen. Organisaatiot hakevat eloonjäämiskamppailussa uudistumis- ja innovointikykyä (vrt. hapettaminen). Pelosta käsin vastustamme muutosta (vrt. hapettomuus). Muotoilijan roolissa aikoinaan oivalsin, että konkreettiset ratkaisut peilaavat ihmisten ja yhteisöjen sisäistä tilaa. Miten voi innovoida, jos ihminen ei halua muuttua?

Blogin yläpalkin kuvassa kivet “haastavat” veden vapaata virtausta; kivet saavat virtaavan veden hapettumaan ja elävöitymään. Monialaisessa dialogissa tapahtuu samaa, kun erilaiset näkökulmat kohtaavat. Elämänvirta on jatkuvaa uudistumista – niin luonnon ekosysteemeissä kuin ihmisten elämässäkin. Jämähtäneiden ajatusten, tunteiden ja toimintamallien haastaminen merkitsee mahdollisuutta uudistumiseen ja uuden elämän synnyttämiseen niin yksilö- kuin organisaatiotasoilla. Ja jos ”sapettaa”, jo pelkkä pysähtyminen, viivästäminen ja hengityksen syventäminen voivat ”hapettaa” ajatuksia positiivisemmiksi ja laajentaa mahdollisuuksien kirjoa. Kyse on valinnoista – millaista tulevaisuutta haluamme itse ja yhdessä luoda? Voisiko blogimme olla elämänvoimaa synnyttävien uusien valintojen kehto, Hapettamo? Tehdään siitä yhdessä sellainen.