Huomaan taas kasvaneeni ihmisenä. Samanaikaisesti huomaan muuttuneeni, myönteisesti.
Kiitänkin molempia mahdollistajiani – kasvua ja muutosta, jotka seuraavat väistämättä vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Itsehavainnointi on haastava laji, mutta uskoisin harjoittaneeni sitä sen verran, että ensimmäisten lauseideni analyysi on ainakin sinne päin.
Muutos ja kasvu ovat myös Suomen ihmeellisten vuodenaikojen siunaus. Elämme jatkuvasti muutoksessa ja erityisesti keväällä kasvun ihmeellisessä maailmassa.
Jos kasvoin, ehkä myös opin. Jos opin, ehkä myös voimaannuin.
Koen voimaantuneeni osana oppimisprosessia, jossa olen ollut mukana viime syksystä. Lähdin silloin mukaan aktiivisesti Vihreään liittoon, ensin Savonlinnan seudun Vihreiden naisten puheenjohtajaksi ja sitten kansanedustajaehdokkaaksi.
Lähdin tietoisesti opiskelemaan politiikkaa, opin opiskellessani ja voimaannuin tullessani tietoiseksi järjestelmän mahdollisuuksista.
Olemme kansakuntana muuttumassa, ja sen on osaltaan mahdollistanut poliittinen murros, jonka keskellä olemme. Poliittinen murroksemme on osin myös tunteiden purkamista, mikä on parhaimmillaan ja oikein kanavoituna valtavan voimaannuttavaa.
Elän aikaa, jossa kontekstin muutos, kasvu, politiikan opiskelu, tunteet ja päämäärät käyvät jatkuvaa vuoropuhelua mahdollistaen voimaantumisen. Uskon, että monet meistä suomalaisista elävät samankaltaista aikaa; voimaantumisen mahdollistavan muutoksen sykliä.
Olen saanut elää viimeiset vuodet syklisesti säännöllisesti muuttuvassa ympäristössä. Viimeinen vuosi on ollut ehkä yllättävin ja ennustamattomin. Olen kuvitellut olevani muutoksen syväasiantuntija, monessa liemessä keitetty optimisti ja mestarivoimaantuja. Miten minulle itselleni kävi, kun muutos todella kouraisi, vieden pois rakenteet ympäriltä? Kun kaikki suunnitelmat pettivät? Kun visioni Savonlinnan seudun yhtenä kehittämisen mahdollistajana näytti haihtuvan rakenteiden ja toteutumatta jääneiden suunnitelmien mukana?
1. Luopuminen oli kovempi paikka kuin luulin, olen aina opettanut, että luopuessaan saa, mutta en kyennytkään heti näkemään mitä sain; surin syvästi. Kykyuskomukseni, kontekstiuskomukseni, päämääräni ja ennen kaikkea ratkaisevin, emootiot veivät minua välillä todella syviin vesiin.
2. Uuden luominen ei ollutkaan niin nopeaa kuin kuvittelin. Päämäärä oli luotava uudestaan, omat kyvyt arvioitava, oma konteksti määritettävä ja emootiot muunnettava surusta iloon. Elin kesän aikana läpi syvästi voimaantumisen mahdollistaminen paradoksit, vaelsin ilman päämäärää, en ollut varma omista kyvyistäni, turvallinen, määritelty konteksti oli romahtanut, vallitsevin emootio oli luopumisen suru.
Missä olen nyt syyskuussa 2010? Olen onnistunut kääntämään paradoksit voimavaraksi. Olen lähtenyt luomaan itseäni uudeksi. Päämäärä muistuttaa vanhaa, mutta se on terävöitynyt ja tueksi on syntynyt uusi vahva verkosto. Käsitys omista kyvyistä on vahvistunut, olen tunnistanut omat omat vahvuuteni selkeämmin ja ne tuntuvat kantavan uudistuneessa kontekstissa. Olen osa jotain uutta, johon juuri minun kykyni tarvitaan. Emootiotasolla suru on vaihtunut entistä suuremmaksi iloksi. Olen riemullisesti minä! Tunnen olevani vahvasti elossa, tässä ja nyt!
Tätä kaikkea en olisi kyennyt luomaan näin nopeasti yksin, tärkeässä roolissa on ollut yhdessä luominen, joten olemme harjoittaneet pienryhmässä voimaantumisen opein. Olen saanut oman kokemukseni kautta testata ja todistaa, että voimaantumisen mahdollistamisen mallit toimivat. Olen onnellinen, että saan olla jakamassa toimintamalleja myös muille kiinnostuneille. Jakaminen on osa päämäärääni. Jakaessaan saa, jakaminen tuo iloa!
Olen nyt myrskyn silmässä. Seutumme kehittämisen rakenne on uudistumassa, mikä on johtanut molempien johtamieni yhtiöiden uudelleen järjestelyyn. Omalla kohdallani se on tarkoittanut rohkeaa heittäytymistä epävarmuuteen omasta tulevaisuudesta – tulin mahdollistajaksi, päädyin siivoojaksi. Henkilöstön kohdalla se on tarkoittanut sopeutumista siihen, että uusi yhdessä luomamme toimintamalli saattaakin kadota. Sananlaskuja mukaellen “lapsi menee ehkä pesuveden mukana”.
Tämä viikko on ollut kaikille kohtuullisen vaativa, koska maanantaista alkoi julkisuusrumba. Pienellä seudullamme ylitimme uutiskynnyksen tyylikkäästi ja näkyvästi. Olemme päässeet kommentoidumman uutisen listalle omassa mediassamme Itä-Savossa.
Miten valmistauduimme ja miten valmistin henkilöstöämme? Haasteena oli, että virallisia päätöksiä ei ollut, oli vain linjan vetoja omistajilta. Niiden varassa kävimme jo parin viikon ajan asioita läpi henkilöstön kanssa sekä yhteisesti että yksityisesti. Surutyötä tehtiin ja tehdään kukin tavallaan, yhdessä ja erikseen. Jokaisen tarina tulee olemaan hiukan erilainen. Uskoisin, että avoimen käsittelyn kautta, jokainen on saanut mahdollisuuden arvioida omalta osaltaan valintojaan, niiden mahdollisuuksien joukosta, joita tilanne tarjoaa.
Olemme nyt voimaantumisen ydinprosesseissa: yhteinen päämäärä on avoin (voimaantuminen perustuu nyt yksilöiden asettamiin päämääriin), kontekstiuskomus on murroksessa (mitä tämä tarkoittaa seutumme kehittämisympäristön näkökulmasta? Onko minulla siinä roolia?), minäuskomus on kriisissä (olenko riittävä osaaja? Mihin minun osaamiseni sijoittuu uudessa tilanteessa? Onko minun paikkani tällä seudulla?) ja emootiot (miten kasaan itseni epävarmuudessa? Mistä löydän voimani? Mikä tuottaa minulle iloa?). Muutostilanteessa, jossa konteksti on avoin, yksilön oma prosessi korostuu. Tarina jatkuu…
Puolijulkisessa organisaatiossa törmätään uudistumisen osalta moneen neljään isoon hasteeseen, jotka löytyvät voimaantumisteorian perusväittämistä. Päämäärä on uudistettava, tavoitteena ei saa olla oman työpaikan turvaaminen uudella julkisella rahoituksella vaan päämääräksi tulisi luoda suurempi seudullinen, alueellinen ja kansallinen päämäärä, jota organisaatio tukee, uskomukset on muutettava sekä kontekstin ja oman itsen osalta ja emootiot on ohjattava tukemaan tätä kaikkea. Kurjuuden kulttuurista on noustava kukoistuksen kulttuuriin.
LinkedIn
Liity Voimaantuvan Suomen LinkedIn-ryhmään, jossa keskustelemme voimaantumisen ilmentymistä, keinoista ja menetelmistä. Kohti itse-uudistavaa toimintatapakulttuuria!Facebook
