Henkilökohtaisella voimaantumispolullani sain kokea jälleen ihanan tiedostamisen. Haastan meitä yhdessä etsimään reittejä ulos rajoitteiden häkeistä.

Havahduin tajuamaan, miten meitä ihmisiä ja elämäämme ”muotoillaan” puolestamme: perhe (suvut), koulut, työyhteisöt, markkinavoimat ja yhteiskunnalliset auktoriteetit vakaalla otteellaan ohjaavat, muovaavat ja manipuloivat ihmistä läpi elämänpolun. Tavoitteena on kasvattaa kiltti ja tottelevainen lapsi, koululainen, opiskelija, työntekijä, puoliso, vanhempi ja potilas. Meitä kannustetaan toteuttamaan yhteiskunnallisia ihannenormeja ja -pyrkimyksiä.  Ihmiset arvottavat itseään ja muita suhteessa näihin ennalta määritettyihin ”ihannepakkauksiin”. Monet kokevat tuomitsemista, syyllisyyttä ja häpeää. Itse koettu ja mallista opittu vallan käyttö muiden yli ja paha olo projisoidaan edelleen omiin lapsiin ja muihin ihmisiin.

Jokainen ihminen sisältää moniulotteisen, ainutkertaisen “koodiston” – vrt. siemen kasvaa sen sisäisen intention mukaan -, josta käsin ihmisen sisäinen “tieto” pyrkii ilmentymään konkretiaan, Itsekseen. Kun tämä mahdollistuu, ihminen voi nauttia luovuudesta, vastuullisesta valinnanvapaudesta, voimaantumisesta ja kukoistuksesta. Onneksemme on ihmisiä ja paikkoja, jotka tietoisesti mahdollistavat niitä, mutta valitettavan harvassa.

Mitä tapahtuu, kun ihminen ei pääse ja uskalla toteuttaa taitojaan, sydämensä visioita ja voimaa? Herkät ihmiset haavoittuvat, kutistuvat ja oppivat välttämään ristiriitoja. Ihmisessa alkaa näkyä ahdistusta, uupumusta, masennusta, kapinointia, jossakin vaiheessa itseä tai ympäristöä tuhoavaa käytöstä. Miten tämä hätähuuto tulkitaan ja miten siihen vastataan?

Omaa ainutlaatuista tietään rohkeasti kulkevat ja poikkeuksellisen luovat kulkevat usein vastatuuleen. Käytännössä heitä kohtaan voidaan hyökätä kiusaamalla, torjunnalla, sivuuttamisella ja jopa sulkemalla tai eliminoimalla systeemien ulkopuolelle. Monet rajoitteiden häkeissä elävät etsivät väyliä purkaa patoutunutta luovaa energiaa. Heidät voidaan tulkita kapinallisiksi, häiriköiksi tai normimittareilla tarkasteltuina jälkeenjääneiksi. Millä eri tavoin tällaista ilmenee nyky-yhteiskunnan eri alueilla?  Ja mitä haluamme tilalle? Mitä itse voimme tehdä?

Itse olin kiltti sopeutuja perheessä ja kouluissa. Harrastusten ja muotoiluopintojen kautta sain mahdollisuuden avautua avoimeen ja luovaan toisin katsomiseen, ajatteluun ja ratkaisujen luomiseen. Muotoilijana rohkeat menot uusiin toimintaympäristöihin, opittu  toisin katsominen ja ratkaisujen tuottaminen toivat kuitenkin matkassaan kolhuja, uupumista, luopumista. Havahduin vihdoin muuttuneeni “kiltiksi” ulkopuoliseksi havainnoijaksi - positiivista oppimista ja irtipäästämistä -, mutta myös vuosia suunnatonta voimavarojen ja taitojen tuhlaamista!! Ei ihme, että luovien alojen ihmiset usein pysyttelevät turvallisesti kaltaistensa seurassa, mikä taas estää monialaista laajempaa uudistumista.

Parhaimmillaan yhteistyö voisi tarkoittaa aitoa monialaista yhdessä luomista: näkökulmien ja käytänteiden avoimempaa ja rohkeampaa yhdistelyä ja kokeiluja. Arvostava kulttuuri hyödyttäisi kaikkia osallisia, organisaatioita ja yhteiskuntaa oppimisen ja oivaltamisen runsaudella ja menestyvillä ratkaisuilla. Näen menneisyyden, mitä jäi saavuttamatta, ja tulevaisuuden potentiaalin, mitä voisimme saavuttaa.

Elämä haastaa ja houkuttelee ”muotoilemaan” itsensä näköistä elämää, ympäristöä, työn tekemisen tapoja ja palvelutehtäviä. Onnistumisen kokemuksista kasvaa luomisvoima, ilo ja valmiudet haastavampien ja laajempien ongelmien ratkaisuun. Miten paljon runsaammasta luovuudesta ja elämän moni-ilmeisyydestä saisimme nauttia, jos kaikkien luova ainutlaatuisuus tulisi hyväksytyksi ja mahdollistetuksi rakentavalla tavalla? 

Muotoilu-käsite laajenee kattamaan yhä monipuolisempia kohteita: tuotteita, palveluja, käyttökokemuksia, brändejä,  toimintaprosesseja, -ympäristöjä ja -kulttuuria sekä yksilöiden, yhteisöjen, yhteiskunnan ja sosiaalisia haasteita. Kehittäjien käyttäjä- ja ihmiskeskeisyys oli ensimmäinen askel ihmisten arvostavaan kohtaamiseen ja palveluun. Entä jos vain jotkut etuoikeutetut muotoilijat tai kehittäjät eivät määrittelisi puolestamme elämämme muotoja, vaan voisimme kaikki olla siinä suoremmin osallisia? Miltä tuntuisi, jos elämämme olisi enemmän itse-tehdyn näköistä?

Helena

Tervetuloa voimaantumaan

Kirjoittaja: Helena Rantala Julkaistu 18.03.2010
Yleinen

Voimaantuminen on noussut yleiseen keskusteluun ja yhteiskunnallisesti tunnustetuksi kilpailutekijäksi. Voimaantunut ihminen ja työyhteisö ovat uudistumiskykyisiä ja luovia. Näitä valmiuksia tarvitaan yhä nopeammin muuttuvassa ja vaikeammin ennakoitavassa toimintaympäristössä.

Mitä voimaantuminen tarkoittaa käytännössä? Miten sitä voi mahdollistaa? Millainen on voimaantuva ja sitä mahdollistava työkulttuuri? Mitä on voimaantumista mahdollistava johtajuus tai johtaminen? Entä voimaantumista mahdollistava kehittämisote? Tämä yhdessä ajattelun ja luomisen foorumi on jatkumoa Voimaantuva Suomi -verkostossa toteutetulle reilun kahden vuoden Voimaantuva toimintakulttuuri -oppimisverkostohankkeelle (Tykes), jossa kokemuksellisesti ja toiminnallisesti kokeiltiin, uudistuttiin ja dialogisesti jaettiin neljän organisaation ja lukuisten kehittäjien, valmentajien ja mahdollistajien kanssa. Olemme ottaneet merkittäviä alkuaskeleita Suomen voimaantumisen mahdollistamisessa, ja matka jatkuu…

Yhä laajempien ja moniulotteisempien haasteiden ratkaisemiseksi ei riitä enää yksin tekemisen asiantuntijakulttuuri. Tarvitaan erilaisia näkökulmia, tietämystä ja valmiuksia yhdistävää yhdessä luomisen kulttuuria, sitä mahdollistavaa johtajuutta ja kokonaisvaltaisempia uudistumisprosesseja. Siksi kutsumme Sinut harjoittamaan kanssamme näitä tähän yhdessä ajattelun ja luomisen tilaan, jota Voimaantuva Suomi -verkosto ja Sitran Julkishallinnon johtamisohjelma mahdollistavat.

Olet lämpimästi tervetullut jakamaan voimaantumisesta näkemyksiä, kokemuksia ja intohimoja arvostavan kohtaamisen merkeissä. Tiedostathan, että jokainen kohtaaminen on mahdollisuus.