Vaikka yrittäisin pitää kaikki aistit valppaina, voi silti mieleen tulla mielialan tai tunteen saattelemana viesti, joka muuttaa koko todellisuuden, koko hetken. Yhtäkkiä huomaan olevani oudosti värittynyt asiaan ihan eri suunnasta. Ja mikä merkityksellisintä joskus en edes huomaa ajatella, että suhtautuminen, ymmärrys voivat vaarantua hetken mielijohteesta tai ympäristön muutoksesta.

Monen asian kompastus ja kulmakivi piilee ihmisten kohtaamisissa. Onko jokaisessa kohtaamisessa sisäänrakennettu mahdollisuus menestyä ja menehtyä sanojen vuoksi? Miten ihmiset ja heidän sanojen ymmärrys kohtaavat? Onko kielestä tullut yksi lokeroimisen ja luokittelun väline?

Selkokieli on avuksi henkilöille, joilla on vaikeuksia ymmärtää tavallista yleiskielistä tekstiä. Syynä on esimerkiksi puutteellinen suomen kielen taito, lukemisen vaikeudet tai käsityskyvyn rajallisuus.

Tarvitaanko selkokieltä vain vammaisten ihmisten kohtaamisissa? Ovatko sivistyssanat, lainasanat ja suorat lainaukset vieraasta kielestä todella tarpeellisia?

Ajatus lentää, sanat kulkevat jaloin…