Sain olla eilen (10.3.2011) mukana Sitran elinvoimafoorumissa, jossa esiteltiin vuonna 2010 käynnistyneitä Suomen elinvoimaa lisääviä hankkeita. Itse olen ollut mukana toteuttamassa made in –prosesseja, joista julkaistu kirjanen julkaistiin samassa tilaisuudessa.

Näen made in –prosessin vahvasti innovaatioympäristön työkaluna,  joka synnyttää arvoinnovaatioita ja voimaantuminen mahdollistuu.

Made in prosessissa on kaikki voimaantumisen mahdollistamisen elementit: yhteinen päämäärä (vahvistetaan paikallista identiteettiä, luodaan uutta virtausta ja mahdollistetaan työ ja työpaikat), kontekstiuskomukset (tuodaan näkyväksi oman ympäristön vahvuudet), minäuskomukset ( nostetaan esiin kunkin verkostotoimijan oma ainutkertainen osaaminen) ja emootiot (luodaan verkostoon luottamuksen ilmapiiri, joka vapauttaa yhdessä tekemisen ilon ja innon).

Prosessit ovat edenneet kaikilla paikkakunnilla vauhdikkaasti ja yrittäjävetoisesti, mikä tuo uusia haasteita. Esimerkiksi Etelä-Savossa made in –prosessi vastaa moniin innovaatiostrategian asettamiin tavoitteisiin  kuten kohdassa 6.1.2  Palveluinnovaatiot ja palveluliiketoiminta , strateginen tavoite: Maakunnan matkailuun on syntynyt 1-3 uutta kansainvälisesti kilpailukykyistä palvelukokonaisuutta. Omassa paikallisessa made in –prosessissamme on nostettu verkoston yhteisenä tavoitteellisen tekemisen päämääränä juuri nämä kilpailukykyiset palvelukokonaisuudet, jotka synnyttävät verkostossa uutta liiketoimintaa. Haasteena on se, että julkisen sektori on vaikuttanut melko passiiviselle toimijalle tilanteessa, jossa yrittäjät ohjaavat kehittämistä ja julkisen sektorin tulisi olla mahdollistajana esimerkiksi asiantuntijapalveluiden ja rahoituksen muodossa.

Made in –prosessit tarjoavat julkiselle sektorille aivan uuden tavan kehittää ja luoda yhteistyötä elinvoiman hyväksi. Odotan, että julkinen sektori tarttuu haasteeseen ja mahdollistaa elinvoimaisen Suomen yhteistyössä moninaisten toimijoiden kanssa, osana made in -prosesseja.

Ihmisläheinen tarkoittaa ihmislähtöisyyttä myös siinä, kuinka esimerkiksi asiakkaita otetaan mukaan palveluiden kehittämiseen ja suunnitteluun. Se tarkoittaa myös sitä, että henkilöstölle annetaan tilaa osallistua oman työnsä ja työyhteisönsä kehittämiseen. Uskon, että erityisesti julkisen sektorin organisaatioissa on paljon hyödyntämätöntä kehittämisosaamista, jolle pitäisi antaa mahdollisuus tulla esiin ja meidän kaikkien hyödyksi. Olen kuullut myös monen suusta sen, että he haluaisivat hyödyntää omaa osaamistaan laajemmin ja osallistua kehittämisen enemmän.

Näitä kehittämispotentiaalin vapauttamisen keinoja haen, sekä testattuja ja toimiviksi koettuja että testaamatta jääneitä ideoita – onko sinulla näitä kokemuksia/ideoita?