Suomi on suunnistanut viime aikoina vaikeissa maastoissa. Tiheiköissä ja rämeiköissä eksyy helposti. Epätoivon huokauksia kuuluu sieltä ja täältä. Olisiko nyt aika pysähtyä ja istahtaa elinvoiman alkulähteille katsomaan mistä on tultu, missä nyt olemme, millaiset eväät meillä on repussa ja mihin haluamme mennä?
Vuosikymmenten ajan olemme kulkeneet menestyksen polkuja ja tulosta on syntynyt. Meillä on mm. hyvä hallinto, infra, bkt, Pisa-menestys. Onko vauhtimme ollut liian kova, kun emme ole huomanneet – vai olemmeko – että osa kanssakulkijoistamme on ajautunut pääpolulta eksyksiin? Menestyvään yhteiskuntaamme on päässyt kehittymään vakavia ongelmia. Niitä ovat mm. nuorten syrjäytymisherkkyys, nuorten työttömyys, pitkäaikaistyöttömyys, pahoinvointi, epäterveelliset elintavat, yksinäisyys, turvattomuus ja pitkäaikaissairaudet esim. diabetes. Uusina kokemuksina olemme joutuneet kohtaamaan vihapuheilmiön, kotimaamme koulusurmat, Myrmannin räjähdyksen sekä median kautta lähelle tulleet Norjan tragedian ja nuorten mellakoinnit Britanniassa.
Väkemme harmaantuu. Sen me tiedostamme. Tiedostammeko senkin, että edessämme on suunnan muutos ja paradigman muutos. Teollisen ajan holhoava palvelukulttuuri on se, jolla menestys on luotu, mutta myös pahoinvointi saatu aikaiseksi. Holhottu ihminen on kokenut itsensä palveluissa muutoksen kohteeksi. Nyt on aika pysähtyä ja etsiä ratkaisuja siihen, miten saamme ihmisen muutoksen kohteesta hyvinvoinnin keskiöön ja muutoksen tekijäksi.
Ensin suunta! Olisiko se elinvoimainen yhteiskunta ja elinvoimainen ihminen. Voimaantumisen polut voisivat kulkea ihmislähtöisen palveluparadigman viitoittamana. Mitä suuntaviitoissa lukee?
1) 100%:nen ihmisarvo! Se osoittaa ihmisarvolähtöisyyden merkityksen.
2) Toisessa kyltissä lukee Toiminnallisuus. Miksi palveluissa tulisi lisätä toiminnallisuutta ja konkreettisuuta? Siksi että esim. menestyvä koulumme on liian monelle liian teoreettinen ja on avuton estämään syrjäytymisherkkyyttä. Toiminnallisuus tuottaa onnistumisen kokemuksia, jotka ovat välttämättömiä elinvoiman vapautumisen ja voimaantumisen perustan vahvistumisen kannalta. Toiminnallisuuden lisääminen johtaa oppimisympäristön laajentamiseen lähiluontoon, lähialueelle ja alueen toimijoiden kanssa yhteistoiminnan mahdollisuuksien etsimiseen. Tällainen toiminta auttaa sitoutumiseen oppimisen tavoitteisiin.
3) Kolmannessa kyltissä lukee Yhdessä onnistuminen. Yhdessä luomme, teemme ja opimme. Autamme toisiamme olemaan parhaimmillamme. Ihminen voi toimia näin omien upeuksiensa ylärekisterissä, olipa hän minkä ikäinen tahansa.
4) Mitä lukee seuraavissa suuntaamme määrittelevissä kylteissä? Jossakin voi olla kysymys: Mikä on suuntamme?
Jokaisessa yhteisössä ja palveluiden tuottamisen yksikössä on syytä pysähtyä ja rauhassa istahtaa alas elinvoimamme alkulähteille. Kysyä toisia kuunnellen, miksi organisaatiomme on olemassa? Mihin toiminnallamme olemme pyrkimässä? Kun rauhassa löydämme suuren olemassa olomme tarkoituksen ja myös määrittelemme toiminnassa onnistumisemme kannalta äärimmäisen tärkeät asiat, myös opaskylttiemme sisällöt kirkastuvat. Tulee tunne vapaudesta. Asiat etenevät. Elämänusko tuntuu ja näkyy. Ihmisillä on hyvä olla ja palvella toisiaan. Matka voi edetä. Huomaamme olevamme jatkuvasti omien elinvoimiemme alkulähteillä. Maisema on valoisa. Paradigma on vaihtunut onnistuneesti.
Näitä ilmiöitä tutkailimme 1.9.2011 Sitran järjestämässä Voimaantumisen Polut –seminaarissa. Seuraavassa linkissä materiaalia asiaan liittyen: http://www.slideshare.net/Uusijohtajuus/juha-siitonen-elinvoimanalkulhteill
Ja videossa väläys asian pohdinnasta ja tunnelmasta: Elinvoiman alkulähteillä
Kirjoitan tätä tekstiä seuraten samalla hämmentyneenä ja surullisena Japanin luonnonkatastrofin seurauksien uutisointia. Maailma on muuttumassa, osin hyvin fyysisellä, arvaamattomalla ja rajulla tavalla. Suhteemme asioiden merkityksellisyyteen muuttuu.
Sain olla eilen (10.3.2011) mukana Sitran elinvoimafoorumissa, jossa esiteltiin vuonna 2010 käynnistyneitä Suomen elinvoimaa lisääviä hankkeita. Itse olen ollut mukana toteuttamassa made in –prosesseja, joista julkaistu kirjanen julkaistiin samassa tilaisuudessa.
Näen made in –prosessin vahvasti innovaatioympäristön työkaluna, joka synnyttää arvoinnovaatioita ja voimaantuminen mahdollistuu.
Made in prosessissa on kaikki voimaantumisen mahdollistamisen elementit: yhteinen päämäärä (vahvistetaan paikallista identiteettiä, luodaan uutta virtausta ja mahdollistetaan työ ja työpaikat), kontekstiuskomukset (tuodaan näkyväksi oman ympäristön vahvuudet), minäuskomukset ( nostetaan esiin kunkin verkostotoimijan oma ainutkertainen osaaminen) ja emootiot (luodaan verkostoon luottamuksen ilmapiiri, joka vapauttaa yhdessä tekemisen ilon ja innon).
Prosessit ovat edenneet kaikilla paikkakunnilla vauhdikkaasti ja yrittäjävetoisesti, mikä tuo uusia haasteita. Esimerkiksi Etelä-Savossa made in –prosessi vastaa moniin innovaatiostrategian asettamiin tavoitteisiin kuten kohdassa 6.1.2 Palveluinnovaatiot ja palveluliiketoiminta , strateginen tavoite: Maakunnan matkailuun on syntynyt 1-3 uutta kansainvälisesti kilpailukykyistä palvelukokonaisuutta. Omassa paikallisessa made in –prosessissamme on nostettu verkoston yhteisenä tavoitteellisen tekemisen päämääränä juuri nämä kilpailukykyiset palvelukokonaisuudet, jotka synnyttävät verkostossa uutta liiketoimintaa. Haasteena on se, että julkisen sektori on vaikuttanut melko passiiviselle toimijalle tilanteessa, jossa yrittäjät ohjaavat kehittämistä ja julkisen sektorin tulisi olla mahdollistajana esimerkiksi asiantuntijapalveluiden ja rahoituksen muodossa.
Made in –prosessit tarjoavat julkiselle sektorille aivan uuden tavan kehittää ja luoda yhteistyötä elinvoiman hyväksi. Odotan, että julkinen sektori tarttuu haasteeseen ja mahdollistaa elinvoimaisen Suomen yhteistyössä moninaisten toimijoiden kanssa, osana made in -prosesseja.
Olen saanut mahdollisuuden päästä mukaan useampaan alueellisen elinvoiman parantamiseen tähtäävään hankkeeseen tai prosessiin. Samalla olen pohtinut käsitteitä, käsitteiden merkityksiä, käsitteiden käytännön toteutuksia ja käsitteiden suhdetta toisiinsa.
Mediassa näkyvimmät elinvoiman parantamiseen tähtäävät projektit ovat valtakunnallinen made in -prosessi, jonka äiti on Hämeenlinnalainen Jaana Paavilainen ja Itä-Suomessa toteutettava Pyhät Polut -hanke, jonka kätilöinä ovat toimineet Enonkosken kuntakummit Veli-Matti Hynninen, Tuomo Jantunen ja Matti Sippola. Molemmissa vetureina ovat yritykset ja yksityiset ihmiset, jotka ovat inspiroituneet mahdollisuudesta vaikuttaa Suomen hyvinvointiin parantamalla alueellista hyvinvointia. Molemmat ovat lähteneet liikkeelle vahvasta missiotasoisesta ajatuksesta, jossa pientä vahvistamalla saadaan isoja aikaan. Molemmissa projekteissa on jotakin hyvin vetovoimaista (voimaantumisen mahdollistavaa).
Pyhät Polut vei vuonna 2010 ilman varsinaista markkinointi 149 ihmistä vaellusreitille Imatralta Enonkoskelle. Kymmenet vapaaehtoiset tekivät ilolla töitä ja vaeltajat olivat kiitollisia. Uskoakseni kaikkien mukana olleiden sisäinen voiman tunne lisääntyi eli he voimaantuivat. Voimaantuminen oli nähtävissä myös viikonvaihteen Pyhät Polut -seminaarissa Enonkoskella innostuneiden ihmisten kasvoilta ja puheenvuoroista. Ensimmäinen kokeilukesä toi myös ansaintaa reitin varrella oleville yrittäjille, ja kun vaellusmäärät nousevat tuhansiin voidaan puhua jo merkittävästä alueellisen elinvoiman lisäyksestä eli olemassa oleva yritystoiminta vahvistuu ja uutta syntyy.
Made in -prosessi keräsi ensimmäiseen aloitukseensa 15.9. Savonlinnassa merkittävän joukon ihmisiä, yrittäjiä ja yritysten edustajia, jotka ovat halukkaita yhteisiin talkoisiin elinvoiman lisäämiseksi Savonlinnan seudulla. Alussa tämä tarkoittaa yritysten sitoutumista yhteistyöhön, yhteisen asian ympärille. Ensimmäisessä vaiheessa puhutaan asian vetovoimasta, uskosta sisäisen voimantunteen kasvamiseen yhteisen tekemisen kautta. Toisessa vaiheessa puhutaan jo ansainnasta, yritystoiminnan kasvusta ja uuden yritystoiminnan mahdollistumisesta.
Olen omasta mielestäni seuraamassa ja myös tekemässä jotain historiallista, yksityisten ihmisten käynnistämät innovatiiviset hankkeet (Pyhät Polut/Hynninen, Jantunen, Sippola) ja innovatiiviset prosessit (made in/Paavilainen) koskettavat ja innostavat ensi kuulemalta tuhansia ihmsiä. Nämä upeat ihmiset ovat todellisia voimaantumisen mahdollistajia, joiden toiminta ja innostava esimerkki mahdollistaa Suomen elinvoimaisuuden tulevaisuudessa myös kansallisella tasolla. Pienistä on hyvää vauhtia kasvamassa isoja, alueellisista kansallisia, kansallisista globaaleja. Me ihmiset teemme sen yhdessä, mutta tarvitsemme vetovoimaisia alkuja ja ilmiöitä, joihin sitoutua ja innostavia ihmisiä, joita seurata. Asioille on mukava antaa nimiä, käsitteistöjä, mutta ennen kaikkea ihmisten teot ratkaisevat. Pyhät Polut -vaellukset ja made in -prosessit ovat ennen kaikkea tekoja!
LinkedIn
Liity Voimaantuvan Suomen LinkedIn-ryhmään, jossa keskustelemme voimaantumisen ilmentymistä, keinoista ja menetelmistä. Kohti itse-uudistavaa toimintatapakulttuuria!Facebook
