Elämme aikaa, jossa kaikki rakenteet ovat turbulenssissa sekä yksityisellä että julkisella puolella. Yhteisöt ja yksilöt, jotka ovat rakentaneet turvallisuuden tunteensa vakiintuneisiin rakenteisiin, joutuvat kohtaamaan yllättäviä asioita. Mikään instituutio tai kokonaisuus ei ole koskematon, esimerkiksi kaikkien julkisten toimijoiden rahoitus on uhattuna tai pienenemässä. Omassa työssäni julkisen ja yksityisen rajapinnassa havaitsen useampaa eri reagointitapaa, joista ehkä kolme on syytä nostaa esiin:
- poterotekniikka – puolustetaan omaa rakennetta kokonaisuuden edun uhalla, usein mollaamalla ja kyseenalaistamalla muiden olemassaoloa
- populistinen ujutustekniikka – pyritään manipuloimaan mielipidettä oman edun suuntaan etsimällä kokonaisuudesta kaikille mieluisinta “todellisuutta”, joka tuo itselle eniten etuja
- verkostoituminen – aktiivinen yhteistyön hakeminen ja verkostojen kutominen yhteisen tavoitteen edistämiseksi, joka nähdään Suomi-tasoisena missiona, jossa vahvat alueet varmistavat elinvoimaisen Suomen.
Itse suosin 3. tekniikkaa ja mielestäni olen havainnut samaa liikettä ympärilläni, yhteistä tavoitetta etsitään ja luodaan toimintatapoja yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Todennäköistä on, että 1. ja 2. tekniikalla toimivat tahot kohtaavat muutoksen kaikkein valmistautumattomimpina, koska rakenteiden mullistuessa toimintatavat ratkaisevat selviytymisen ja menestymisen Suomen uudessa nousussa.
Yksi tärkeimmistä opeistani muutosjohtajana lienee se, että pelkoa tulee poistaa ja lievittää kaikin tavoin. Pelko on elämää tuhoava voima, josta hoitamattomana seuraa vihaa, katkeruutta ja toivottomuutta. Miten pelkoa sitten poistetaan ja turvallisuuden tunnetta lisätään? Usein kysymys on hyvin yksinkertaisista asioita, kuten arjen sujuvuudesta, mahdollisuuksien kentän avaamisesta ja yksinkertaisesti siitä, että joku välittää, kuuntelee ja ehkä jopa tekee tekoja, jotka antavat uskoa. Elämässä on loppujen lopuksia aika vähän asioita, joita oikeasti kannattaa pelätä. Ihmiset selviävät käsittämättömiltäkin tuntuvista katastrofeista ja työelämän muutokset ovat kuitenkin vain asioita, jotka on selvitettävissä ja järjestettävissä. Parhaimmillaan työelämässä tapahtuva muutos on sysäys uuteen ja entistä parempaan. Oma usko ja luottamus sekä kyky unelmoida vievät meitä kohti uusia päämääriä, hyvällä tuulella, vaikka keskellä muutoksen myrskyä.
Oman organisaationi kohta neljä vuotta kestänyt uudistumisprosessi perustuu yhdessäluomiseen. Uudistumisessamme olemme päässeet syvällisesti kehittymään sekä organisaationa että ihmisinä. Prosessimme mahdollistajana toimii Terhi Takanen, jonka yhdessäluovaan kehittämisotteeseen uudistumisemme rakentuu.
Terhin kanssa sovimme, että aloitamme yhteisen blogikirjoittelumme yhdessäluomisesta ja johtajuudesta. Löysin itseni pohtimasta mitä se yhdessäluominen, ja johtajuus siihen liittyen, mielestäni oikein onkaan. Yhdessäluominen on tekemisen tapana aivan toisenlainen kuin perinteinen, hierarkiseen esimies-alainen –asetelmaan perustuva työnteko. Yhdessäluomisen lähtökohtiin kuuluu, että jokaisen osaaminen on arvokasta, ja että jokainen on oman työnsä paras asiantuntija. Yhdessäluominen on myös vastuunottamista oman osaamisen ja työn kehittämisestä, uudistumisesta. Uudistumalla saadaan aikaan jotain uutta ja luovaa!
Mitä tämä tarkoittaa sitten johtajuuden kannalta? Minkälainen johtajuus tukisi yhdessäluomista? Ja kenellä se johtajuus itse asiassa on? Yhdessäluovassa organisaatiossa johtajuus ei perustukaan enää organisatoriseen asemaan, vaan se kuuluu jokaisen organisaation jäsenen tehtäviin. Toisaalta johtamistehtävissä olevilla johtamisen sisältö on toisenlainen. Ei tarvitsekaan tietää ja päättää kaikesta, vaan ennemminkin antaa tilaa ja mahdollisuuksia.
Sitra haluaa edistää ja myötävaikuttaa suomalaisen yhteiskunnan syvällistä ja laaja-alaista uudistumista vuoden alussa käynnistyneellä nelivuotisella Julkishallinnon johtamisohjelmalla. Tavoitteena on ihmisläheinen, toimiva ja tehokas julkishallinto.
Ihmisläheinen tarkoittaa ihmislähtöisyyttä myös siinä, kuinka esimerkiksi asiakkaita otetaan mukaan palveluiden kehittämiseen ja suunnitteluun. Se tarkoittaa myös sitä, että henkilöstölle annetaan tilaa osallistua oman työnsä ja työyhteisönsä kehittämiseen. Uskon, että erityisesti julkisen sektorin organisaatioissa on paljon hyödyntämätöntä kehittämisosaamista, jolle pitäisi antaa mahdollisuus tulla esiin ja meidän kaikkien hyödyksi. Olen kuullut myös monen suusta sen, että he haluaisivat hyödyntää omaa osaamistaan laajemmin ja osallistua kehittämisen enemmän.
Näitä kehittämispotentiaalin vapauttamisen keinoja haen, sekä testattuja ja toimiviksi koettuja että testaamatta jääneitä ideoita – onko sinulla näitä kokemuksia/ideoita?
Voimaannu oikein kunnolla Vantaalla uudessa Flamingossa!
Tämän palkinnon saa se henkilö, joka keksii parhaimman nimen tälle henkilöstön voimaantumisen sivustolle, jonka tarkoitus on jakaa tietoa ja tuoda yhteen aiheista kiinnostuneita henkilöitä. Nykyinen nimi Voimaantuva Suomi on hyvä, mutta jotain raflaavampaa se voisi olla.
Osallistuminen on helppoa: kirjoita keksimäsi nimi ja lähetä se 31.5.2010 mennessä tästä linkistä.
Nimiraatimme koostuu sivuston taustajoukoista ja voimaantumisen asiantuntijoista, ja valitsee voittajan kesäkuun 15.6.2010 mennessä. Palkinnoksi voittaja saa lahjakortin kahdelle (sisäänpääsy ja hieronta) Vantaan Flamingoon. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.
LinkedIn
Liity Voimaantuvan Suomen LinkedIn-ryhmään, jossa keskustelemme voimaantumisen ilmentymistä, keinoista ja menetelmistä. Kohti itse-uudistavaa toimintatapakulttuuria!Facebook
