Kun lähdet sisäiselle tutkimusmatkalle omaan itseesi, voit tehdä sen missä vain ja käyttää siihen aikaa niin paljon kuin juuri sillä kertaa ehdit. Usein arjessa näemme ja kuulemme toisia asioita kuin niitä, jotka ovat suoraan edessämme ja käsien ulottuvilla. Vanha sanonta kuuluu: lähdetään merta edemmäs kalaan! Avaimet ovat lähelläsi, sinun pitää vain ne havaita ja ottaa mukaasi.
Mitä kaikkea hiljaisuudessa voi kuulla ja mitä muka silmät kiinni nähdä? Tietoisen läsnäolon taito tarkoittaa omien ajatusten ja aistien hallintakyvyn harjoittelemista. Aistihavaintoja voidaan parantaa ja huomata muutoksia omassa käyttäytymisessä ja ruumiissa, kun yksi aisti suljetaan tietoisesti pois. Esim. näköaisti voidaan sulkea pois laittamalla silmät kiinni ja kulkea ”sokeana”. Ruumis reagoi voimakkaasti ja muut aistit alkavat vähitellen automaattisesti terävöityä ja voimistua.
Tietoisuuden pysäyttävä voima löytyy tilanteista, joita jokainen kokee päivittäin. Se voi toimia niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin ateriointi. Mitä tapahtuu, jos aistisit nykyhetkeä kaikilla aisteilla, teet havaintoja äänistä, ruumiin tuntemuksista, näkökentän tapahtumista, vallitsevista tuoksuista ja hajuista ja tuleeko jostain ajatuksesta mieleen makuaistimuksia. Entäpä, jos syödessäsi ajattelisitkin vain ruuan nauttimista ja mitä juuri silloin elimistössä tapahtuu. Ensin keskittyisit täysillä tarttumaan haarukkaan ja veitseen, sitten paneutuisit yksinomaan ruokapalan valmisteluun suuhun vietäväksi. Kun käsi kohottaa ruokapalan kohti suuta, voisit matkalla miettiä, mitä kädelle tapahtuu ja mitä suussa alkaa tapahtua. Kun annos ruokaa saavuttaa suun, miettisit vain yksinkertaisesti mitä perusmakuja tunnet, välttäisit arviointia onko ruoka hyvää vai huonoa. Ruokaa pureskellessa huomaisit kuinka sylkeä alkaa erittyä. Ja mitä kaikkea tapahtuukaan koko ajan tässä merkillisessä operaatiossa: syömisessä.
Toinen ääripää tietoisuuden tilasta syödessä voisi olla, ettet koko syömisrituaalin aikana kertaakaan uhrannut ajatustakaan ruualle, vaan pohdit varastotilannetta ja sen ja sen asian pakollista hoitamista heti aterian jälkeen. Voit todeta, että olipas hyvää tai eipä oikein ruoka maistu, vaikket tosiasiallisesti kertaakaan kunnolla maistanut, haistanut tai miettinyt, miltä kehossa tuntui.
Tietoisuustaitojen (Mind Fullness) salaisuudet ovat periaatteessa yksinkertaisia, mutta kaikille aikuisille ihmisille hyvin vaativia, joillekin ihan mahdottomia. Mitä voi tehdä pinnan alla vellovalle levottomuudelle ja tyytymättömyydelle? Päässä pyörii vain eilinen tai huominen, aika harvoin tämä vallitseva hetki. Elämme kriittistä vaihetta ihmiskunnan historiassa, koska nykyisen tietoyhteiskunnan intohimoinen kilpailu ja katkeruus-kyynisyys (vrt. myös realismi) tuntuvat vallanneen, jopa tuhonneen useimpien ihmisten mielet. Paineita on monesta suunnasta. Pysynkö mukana ja ketkä muut pysyvät?
Nykyhetkessä jokaisella yrittäjällä on vastassaan yllättäviä haasteita, jotka vaatisivat vastasyntyneen lapsen ylivertaista taitoa olla läsnä tässä hetkessä. Asiakastilanteet, sopimusneuvottelut ja kontaktit rahoittajiin ja sidosryhmiin vaativat taitoa paitsi olla fyysisesti, myös erityisellä tavalla henkisesti ja tiedostaen olla läsnä. Näissä tärkeissä kohtaamisissa ajatuksen tulee olla kirkas ja mielen keskittynyt. Lapset voivat olla tässä tietoisuustaitojen harjoittelussa hyviä malleja. Mutta myös aikuinen voi oppia uudestaan näitä kadottamiansa taitoja. Kun tietoista läsnäoloa kehitetään ja jalostetaan, se voi toimia tehokkaasti kaikilla tasoilla yksilön tasolta myös yritysten ja yhteisöjen tasolle. Mutta se edellyttää, että motivoidumme oivaltamaan, keitä todella olemme, ja elämään elämäämme ikään kuin sillä todella olisi merkitystä, ei pelkästään itsellemme, vaan kaikille, joita elämässämme kohtaamme.
Muutosvastavirta kuuluu jokaiseen muutosprosessiin annettuna siunauksena. Se antaa aikaa harkinnalle ja haastaa tekemään muutosta vanhaa ja arvokasta kunnioittaen. Suurimpana haasteena muutosvastarinnassa on arvostuksen osoittaminen: miten osoitat arvostusta tilanteessa, jossa joudut romauttamaan jonkun henkilön tai yhteisön rakentaman kokonaisuuden, toimintamallin, organisaation jne.? Tai miten osoitat arvostusta uutta innolla toteuttavalle sukupolvelle, jolle rajoja asettaessasi törmäät teinien kasvatusoppaan pykälään nro. 1 – asettaessasi rajoja vastapuolen tulkinta on, että et arvosta häntä tai heitä? Ainoa lääke lienee kuuntelu ja keskusteleminen. Muutoksessa asioiden käsittelemiselle, luopumiselle ja surutyölle on varattava aikaa ja se on myös hyväksyttävä osaksi muutoksen mahdollistamista. Usein lohduttaa vanha viisaus siitä, että muutosvastavirran aaltoillessa voimakkaimmillaan on läpimurtokin kaikkein lähimpänä.
Puolijulkisessa organisaatiossa törmätään uudistumisen osalta moneen neljään isoon hasteeseen, jotka löytyvät voimaantumisteorian perusväittämistä. Päämäärä on uudistettava, tavoitteena ei saa olla oman työpaikan turvaaminen uudella julkisella rahoituksella vaan päämääräksi tulisi luoda suurempi seudullinen, alueellinen ja kansallinen päämäärä, jota organisaatio tukee, uskomukset on muutettava sekä kontekstin ja oman itsen osalta ja emootiot on ohjattava tukemaan tätä kaikkea. Kurjuuden kulttuurista on noustava kukoistuksen kulttuuriin.
Yksi keskeisimmistä Voimaantuva työkulttuuri -oppimisverkoston tuloksista on uusi kehkeytymässä oleva kehittämisote. Terhi Takanen ja Juha Siitonen ovat rakentaneet kehittämisotetta oppimisverkostossa tunnistettujen ilmiöiden, pyrkimysten ja käytänteiden pohjalta. Kehittämisote esiteltiin Voimaantuva työkulttuuri -seminaareissa helmikuussa 2010. Kirja kehittämisotteesta julkaistaan kesällä 2010. Terhin (ja Juhan) kehittämisote-esitys tässä:
Halusimme välittää Oulun ja Helsingin seminaareissa helmikuussa 2010 mahdollisimman elävästi, kokemuksellisesti ja konkreettisesti kokemuksia ja tuloksia organisaatioiden uudistumisprosesseista. Voimaantuva työkulttuuri -oppimisverkoston organisaatiokumppaneina olivat Oulun kaupungin Kaakkurin terveysasema, Autokoulu Lisenssi (nykyisin Movia), Valtion työmarkkinalaitos ja Kauppakeskus Zeppelin. Organisaatiot ja mahdollistajat kertoivat omia ‘matkatarinoitaan’. Koosteena multimediaesitys tässä:
Voimaantuva työkulttuuri -seminaari ja intohimottamo järjestettiin 2.2.2010 Oulussa Lasaretissa. Seminaarissa jaettiin Tykes-oppimisverkostossa syntyneitä tuloksia, oivalluksia ja kokemuksia. Iltapäivän intohimottamossa haettiin yhdessä osallistujien kanssa uutta voimaantumista mahdollistavaa draivia yrittäjyyden, terveyden edistämisen ja osallistuva kuntalainen -teemoihin. Seminaarista ja intohimottamosta tarjolla koostevideo:
Voimaantuva Suomi -verkoston hallinnoima ja Tykes:n rahoittama Voimaantuva työkulttuuri -oppimisverkostohanke päättyi helmikuun lopussa 2010. Oppimisverkostossa syntyneitä ja kiteytettyjä innostavia tuloksia, oivalluksia ja kokemuksia jaettiin 11.2.2010 Helsingissä Voimaantuva työkulttuuri -seminaarissa. Iltapäivän intohimottamossa osallistujat nostivat esille heille ajankohtaisia tärkeitä kysymyksiä ja yhdessä synnyttivät uusia mahdollisuuksia. Helsingin seminaarin materiaalit näet alla:
LinkedIn
Liity Voimaantuvan Suomen LinkedIn-ryhmään, jossa keskustelemme voimaantumisen ilmentymistä, keinoista ja menetelmistä. Kohti itse-uudistavaa toimintatapakulttuuria!Facebook
