Kiinnostusta herättänyt kilpailu on ilmeisesti kutkuttanut osallistujien mielikuvitusta, koska saimme useita aivan loistavia ehdotuksia. Kaiken kaikkiaan ehdotuksia saatiin 73. Kiitos kaikille teille, jotka osallistuitte!
Valintafoorumi on valinnut tämän sivuston nimeksi Hapettamo, joka jo näkyykin sivun ylälaidassa. Helena Rantala on valintafoorumin jäsenenä luvannut palata perusteluihin myöhemmin, mutta valinta liittyy monella eri tavalla siihen, miten happi vaikuttaa (positiivisesti) erilaisiin ilmiöihin ja meihin ihmisiin.
Happihyppelyterveisin, ja samalla toivottaen kaikille mukavaa kesää!
(Nimen ehdottanut henkilö on pyytänyt saada jäädä anonyymiksi.)
{ 3 kommenttia }
Olen palannut kotiseudulleni ja keskustelin kaupassa uuden tuttavani kanssa. Yllättäen vanha tuttu tuli paikalle ja tokaisi ”hauskasti” piikitellen jotakin alentavaa, vähättelevää, seurassani olleelle miehelle, hänen työkollegalleen. Seurassani ollut mies kutistui silminnähden ja vetäytyi taakse. Kun kysyin tulijalta, mitä sanoit kollegallesi, hän totesi: ”kyllähän hänen pitää nyt tuollaista kestää”. Pitääkö?
Toistetusta ajatuksesta seuraa puhe, toistetusta puheesta seuraa asenne, toistetusta asenteesta seuraa toiminta, toistetusta toiminnasta seuraa tapa ja toistuvasta tavasta syntyy ihmisen luonne – ja yhteisön toimintakulttuuri. Kysyin jälkeenpäin seurassani olleelta mieheltä, millainen työkulttuuri teillä on: ”Sellainen, jossa jatkuvasti mollataan ja nauretaan toisten virheille”. Siitä, mitä on toistettu päivästä toiseen ja sukupolvelta toiselle, tulee tiedostamatonta, normaalia käytöstä.
Olen kiitollinen tästä kohtaamisestamme, joka havahdutti minut pohtimaan: työpaikassa on hyvät luontaisedut, mutta millaiseksi sen toimintakulttuuri muotoilee ihmisen? Ihminen heijastaa omaa työssä vahvistettua sisäistä tilaansa ja toimintamalleja työtovereihin, asiakkaisiin sekä vapaa-ajalla läheisiinsä, tuttaviin ja tuntemattomiin. Vaikutus on laaja.
Ihmettelemme, miksi ihmiset uupuvat, masentuvat, sairastuvat, lopulta tekevät mielipuolisia tekoja… ja samaan aikaan peräänkuulutetaan työurien pidentämistä ja tuottavuuden kasvua! Olisiko NYT aika pysähtyä havainnoimaan, tulemaan tietoiseksi ja tekemään välitilinpäätöstä: millaisessa toimintaympäristössä antaudun muotoiltavaksi ihmisenä? Ennen kaikkea, millainen jalanjälki omista kohtaamisistani jää jäljelle muissa ihmisissä, yhteisössä ja toimintakulttuuriin? Entä millaiseen toimintaympäristöön haluamme lastemme ja nuorten tulevan ”marinoitumaan”, kasvamaan ihmisinä – ja millaisiksi ihmisiksi? Se kasvaa, jota toistetaan.
Millaista tulevaisuutta haluamme luoda tässä hetkessä, jokaisessa kohtaamisessa? Mihin huomio menee nyt? Mikä oikeasti on arvokasta? Muutos lähtee aina itsestä, tässä hetkessä, vapaasta valinnasta. Kun ihmiset alkavat havahtua, voimaantuminen mahdollistuu. Ihmisen ja organisaatioiden menestyksen mittarit laitetaan vielä uusiksi: millaisen arvon määritän sille, millaisessa ympäristössä ”marinoidun” ja antaudun muotoiltavaksi? Millaisten kohtaamisten jalanjäljet sinä haluat jättää, sillä jälki jää?
{ 2 kommenttia }
Olen nyt myrskyn silmässä. Seutumme kehittämisen rakenne on uudistumassa, mikä on johtanut molempien johtamieni yhtiöiden uudelleen järjestelyyn. Omalla kohdallani se on tarkoittanut rohkeaa heittäytymistä epävarmuuteen omasta tulevaisuudesta – tulin mahdollistajaksi, päädyin siivoojaksi. Henkilöstön kohdalla se on tarkoittanut sopeutumista siihen, että uusi yhdessä luomamme toimintamalli saattaakin kadota. Sananlaskuja mukaellen “lapsi menee ehkä pesuveden mukana”. Tämä viikko on ollut kaikille kohtuullisen vaativa, koska maanantaista alkoi julkisuusrumba. Pienellä seudullamme ylitimme uutiskynnyksen tyylikkäästi ja näkyvästi. Olemme päässeet kommentoidumman uutisen listalle omassa mediassamme Itä-Savossa http://www.ita-savo.fi/Uutiset/innovaatiokeskus_pulassa_10263646.html. Miten valmistauduimme ja miten valmistin henkilöstöämme? Haasteena oli, että virallisia päätöksiä ei ollut, oli vain linjan vetoja omistajilta. Niiden varassa kävimme jo parin viikon ajan asioita läpi henkilöstön kanssa sekä yhteisesti että yksityisesti. Surutyötä tehtiin ja tehdään kukin tavallaan, yhdessä ja erikseen. Jokaisen tarina tulee olemaan hiukan erilainen. Uskoisin, että avoimen käsittelyn kautta, jokainen on saanut mahdollisuuden arvioida omalta osaltaan valintojaan, niiden mahdollisuuksien joukosta, joita tilanne tarjoaa. Olemme nyt voimaantumisen ydinprosesseissa: yhteinen päämäärä on avoin (voimaantuminen perustuu nyt yksilöiden asettamiin päämääriin), kontekstiuskomus on murroksessa (mitä tämä tarkoittaa seutumme kehittämisympäristön näkökulmasta? Onko minulla siinä roolia?), minäuskomus on kriisissä (olenko riittävä osaaja? Mihin minun osaamiseni sijoittuu uudessa tilanteessa? Onko minun paikkani tällä seudulla?) ja emootiot (miten kasaan itseni epävarmuudessa? Mistä löydän voimani? Mikä tuottaa minulle iloa?). Muutostilanteessa, jossa konteksti on avoin, yksilön oma prosessi korostuu. Tarina jatkuu…
{ 2 kommenttia }
Elämme aikaa, jossa kaikki rakenteet ovat turbulenssissa sekä yksityisellä että julkisella puolella. Yhteisöt ja yksilöt, jotka ovat rakentaneet turvallisuuden tunteensa vakiintuneisiin rakenteisiin, joutuvat kohtaamaan yllättäviä asioita. Mikään instituutio tai kokonaisuus ei ole koskematon, esimerkiksi kaikkien julkisten toimijoiden rahoitus on uhattuna tai pienenemässä. Omassa työssäni julkisen ja yksityisen rajapinnassa havaitsen useampaa eri reagointitapaa, joista ehkä kolme on syytä nostaa esiin:
- poterotekniikka – puolustetaan omaa rakennetta kokonaisuuden edun uhalla, usein mollaamalla ja kyseenalaistamalla muiden olemassaoloa
- populistinen ujutustekniikka – pyritään manipuloimaan mielipidettä oman edun suuntaan etsimällä kokonaisuudesta kaikille mieluisinta “todellisuutta”, joka tuo itselle eniten etuja
- verkostoituminen – aktiivinen yhteistyön hakeminen ja verkostojen kutominen yhteisen tavoitteen edistämiseksi, joka nähdään Suomi-tasoisena missiona, jossa vahvat alueet varmistavat elinvoimaisen Suomen.
Itse suosin 3. tekniikkaa ja mielestäni olen havainnut samaa liikettä ympärilläni, yhteistä tavoitetta etsitään ja luodaan toimintatapoja yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Todennäköistä on, että 1. ja 2. tekniikalla toimivat tahot kohtaavat muutoksen kaikkein valmistautumattomimpina, koska rakenteiden mullistuessa toimintatavat ratkaisevat selviytymisen ja menestymisen Suomen uudessa nousussa.
{ 0 kommenttia }
Yksi tärkeimmistä opeistani muutosjohtajana lienee se, että pelkoa tulee poistaa ja lievittää kaikin tavoin. Pelko on elämää tuhoava voima, josta hoitamattomana seuraa vihaa, katkeruutta ja toivottomuutta. Miten pelkoa sitten poistetaan ja turvallisuuden tunnetta lisätään? Usein kysymys on hyvin yksinkertaisista asioita, kuten arjen sujuvuudesta, mahdollisuuksien kentän avaamisesta ja yksinkertaisesti siitä, että joku välittää, kuuntelee ja ehkä jopa tekee tekoja, jotka antavat uskoa. Elämässä on loppujen lopuksia aika vähän asioita, joita oikeasti kannattaa pelätä. Ihmiset selviävät käsittämättömiltäkin tuntuvista katastrofeista ja työelämän muutokset ovat kuitenkin vain asioita, jotka on selvitettävissä ja järjestettävissä. Parhaimmillaan työelämässä tapahtuva muutos on sysäys uuteen ja entistä parempaan. Oma usko ja luottamus sekä kyky unelmoida vievät meitä kohti uusia päämääriä, hyvällä tuulella, vaikka keskellä muutoksen myrskyä.
{ 4 kommenttia }
Oman organisaationi kohta neljä vuotta kestänyt uudistumisprosessi perustuu yhdessäluomiseen. Uudistumisessamme olemme päässeet syvällisesti kehittymään sekä organisaationa että ihmisinä. Prosessimme mahdollistajana toimii Terhi Takanen, jonka yhdessäluovaan kehittämisotteeseen uudistumisemme rakentuu.
Terhin kanssa sovimme, että aloitamme yhteisen blogikirjoittelumme yhdessäluomisesta ja johtajuudesta. Löysin itseni pohtimasta mitä se yhdessäluominen, ja johtajuus siihen liittyen, mielestäni oikein onkaan. Yhdessäluominen on tekemisen tapana aivan toisenlainen kuin perinteinen, hierarkiseen esimies-alainen –asetelmaan perustuva työnteko. Yhdessäluomisen lähtökohtiin kuuluu, että jokaisen osaaminen on arvokasta, ja että jokainen on oman työnsä paras asiantuntija. Yhdessäluominen on myös vastuunottamista oman osaamisen ja työn kehittämisestä, uudistumisesta. Uudistumalla saadaan aikaan jotain uutta ja luovaa!
Mitä tämä tarkoittaa sitten johtajuuden kannalta? Minkälainen johtajuus tukisi yhdessäluomista? Ja kenellä se johtajuus itse asiassa on? Yhdessäluovassa organisaatiossa johtajuus ei perustukaan enää organisatoriseen asemaan, vaan se kuuluu jokaisen organisaation jäsenen tehtäviin. Toisaalta johtamistehtävissä olevilla johtamisen sisältö on toisenlainen. Ei tarvitsekaan tietää ja päättää kaikesta, vaan ennemminkin antaa tilaa ja mahdollisuuksia.
{ 1 kommentti }
Sitra haluaa edistää ja myötävaikuttaa suomalaisen yhteiskunnan syvällistä ja laaja-alaista uudistumista vuoden alussa käynnistyneellä nelivuotisella Julkishallinnon johtamisohjelmalla. Tavoitteena on ihmisläheinen, toimiva ja tehokas julkishallinto.
Ihmisläheinen tarkoittaa ihmislähtöisyyttä myös siinä, kuinka esimerkiksi asiakkaita otetaan mukaan palveluiden kehittämiseen ja suunnitteluun. Se tarkoittaa myös sitä, että henkilöstölle annetaan tilaa osallistua oman työnsä ja työyhteisönsä kehittämiseen. Uskon, että erityisesti julkisen sektorin organisaatioissa on paljon hyödyntämätöntä kehittämisosaamista, jolle pitäisi antaa mahdollisuus tulla esiin ja meidän kaikkien hyödyksi. Olen kuullut myös monen suusta sen, että he haluaisivat hyödyntää omaa osaamistaan laajemmin ja osallistua kehittämisen enemmän.
Näitä kehittämispotentiaalin vapauttamisen keinoja haen, sekä testattuja ja toimiviksi koettuja että testaamatta jääneitä ideoita – onko sinulla näitä kokemuksia/ideoita?
{ 1 kommentti }
Voimaannu oikein kunnolla Vantaalla uudessa Flamingossa!
Tämän palkinnon saa se henkilö, joka keksii parhaimman nimen tälle henkilöstön voimaantumisen sivustolle, jonka tarkoitus on jakaa tietoa ja tuoda yhteen aiheista kiinnostuneita henkilöitä. Nykyinen nimi Voimaantuva Suomi on hyvä, mutta jotain raflaavampaa se voisi olla.
Osallistuminen on helppoa: kirjoita keksimäsi nimi ja lähetä se 31.5.2010 mennessä tästä linkistä.
Nimiraatimme koostuu sivuston taustajoukoista ja voimaantumisen asiantuntijoista, ja valitsee voittajan kesäkuun 15.6.2010 mennessä. Palkinnoksi voittaja saa lahjakortin kahdelle (sisäänpääsy ja hieronta) Vantaan Flamingoon. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.
{ 3 kommenttia }
Kun lähdet sisäiselle tutkimusmatkalle omaan itseesi, voit tehdä sen missä vain ja käyttää siihen aikaa niin paljon kuin juuri sillä kertaa ehdit. Usein arjessa näemme ja kuulemme toisia asioita kuin niitä, jotka ovat suoraan edessämme ja käsien ulottuvilla. Vanha sanonta kuuluu: lähdetään merta edemmäs kalaan! Avaimet ovat lähelläsi, sinun pitää vain ne havaita ja ottaa mukaasi.
Mitä kaikkea hiljaisuudessa voi kuulla ja mitä muka silmät kiinni nähdä? Tietoisen läsnäolon taito tarkoittaa omien ajatusten ja aistien hallintakyvyn harjoittelemista. Aistihavaintoja voidaan parantaa ja huomata muutoksia omassa käyttäytymisessä ja ruumiissa, kun yksi aisti suljetaan tietoisesti pois. Esim. näköaisti voidaan sulkea pois laittamalla silmät kiinni ja kulkea ”sokeana”. Ruumis reagoi voimakkaasti ja muut aistit alkavat vähitellen automaattisesti terävöityä ja voimistua.
Tietoisuuden pysäyttävä voima löytyy tilanteista, joita jokainen kokee päivittäin. Se voi toimia niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin ateriointi. Mitä tapahtuu, jos aistisit nykyhetkeä kaikilla aisteilla, teet havaintoja äänistä, ruumiin tuntemuksista, näkökentän tapahtumista, vallitsevista tuoksuista ja hajuista ja tuleeko jostain ajatuksesta mieleen makuaistimuksia. Entäpä, jos syödessäsi ajattelisitkin vain ruuan nauttimista ja mitä juuri silloin elimistössä tapahtuu. Ensin keskittyisit täysillä tarttumaan haarukkaan ja veitseen, sitten paneutuisit yksinomaan ruokapalan valmisteluun suuhun vietäväksi. Kun käsi kohottaa ruokapalan kohti suuta, voisit matkalla miettiä, mitä kädelle tapahtuu ja mitä suussa alkaa tapahtua. Kun annos ruokaa saavuttaa suun, miettisit vain yksinkertaisesti mitä perusmakuja tunnet, välttäisit arviointia onko ruoka hyvää vai huonoa. Ruokaa pureskellessa huomaisit kuinka sylkeä alkaa erittyä. Ja mitä kaikkea tapahtuukaan koko ajan tässä merkillisessä operaatiossa: syömisessä.
Toinen ääripää tietoisuuden tilasta syödessä voisi olla, ettet koko syömisrituaalin aikana kertaakaan uhrannut ajatustakaan ruualle, vaan pohdit varastotilannetta ja sen ja sen asian pakollista hoitamista heti aterian jälkeen. Voit todeta, että olipas hyvää tai eipä oikein ruoka maistu, vaikket tosiasiallisesti kertaakaan kunnolla maistanut, haistanut tai miettinyt, miltä kehossa tuntui.
Tietoisuustaitojen (Mind Fullness) salaisuudet ovat periaatteessa yksinkertaisia, mutta kaikille aikuisille ihmisille hyvin vaativia, joillekin ihan mahdottomia. Mitä voi tehdä pinnan alla vellovalle levottomuudelle ja tyytymättömyydelle? Päässä pyörii vain eilinen tai huominen, aika harvoin tämä vallitseva hetki. Elämme kriittistä vaihetta ihmiskunnan historiassa, koska nykyisen tietoyhteiskunnan intohimoinen kilpailu ja katkeruus-kyynisyys (vrt. myös realismi) tuntuvat vallanneen, jopa tuhonneen useimpien ihmisten mielet. Paineita on monesta suunnasta. Pysynkö mukana ja ketkä muut pysyvät?
Nykyhetkessä jokaisella yrittäjällä on vastassaan yllättäviä haasteita, jotka vaatisivat vastasyntyneen lapsen ylivertaista taitoa olla läsnä tässä hetkessä. Asiakastilanteet, sopimusneuvottelut ja kontaktit rahoittajiin ja sidosryhmiin vaativat taitoa paitsi olla fyysisesti, myös erityisellä tavalla henkisesti ja tiedostaen olla läsnä. Näissä tärkeissä kohtaamisissa ajatuksen tulee olla kirkas ja mielen keskittynyt. Lapset voivat olla tässä tietoisuustaitojen harjoittelussa hyviä malleja. Mutta myös aikuinen voi oppia uudestaan näitä kadottamiansa taitoja. Kun tietoista läsnäoloa kehitetään ja jalostetaan, se voi toimia tehokkaasti kaikilla tasoilla yksilön tasolta myös yritysten ja yhteisöjen tasolle. Mutta se edellyttää, että motivoidumme oivaltamaan, keitä todella olemme, ja elämään elämäämme ikään kuin sillä todella olisi merkitystä, ei pelkästään itsellemme, vaan kaikille, joita elämässämme kohtaamme.
{ 1 kommentti }
Muutosvastavirta kuuluu jokaiseen muutosprosessiin annettuna siunauksena. Se antaa aikaa harkinnalle ja haastaa tekemään muutosta vanhaa ja arvokasta kunnioittaen. Suurimpana haasteena muutosvastarinnassa on arvostuksen osoittaminen: miten osoitat arvostusta tilanteessa, jossa joudut romauttamaan jonkun henkilön tai yhteisön rakentaman kokonaisuuden, toimintamallin, organisaation jne.? Tai miten osoitat arvostusta uutta innolla toteuttavalle sukupolvelle, jolle rajoja asettaessasi törmäät teinien kasvatusoppaan pykälään nro. 1 – asettaessasi rajoja vastapuolen tulkinta on, että et arvosta häntä tai heitä? Ainoa lääke lienee kuuntelu ja keskusteleminen. Muutoksessa asioiden käsittelemiselle, luopumiselle ja surutyölle on varattava aikaa ja se on myös hyväksyttävä osaksi muutoksen mahdollistamista. Usein lohduttaa vanha viisaus siitä, että muutosvastavirran aaltoillessa voimakkaimmillaan on läpimurtokin kaikkein lähimpänä.
{ 0 kommenttia }
LinkedIn
Liity Voimaantuvan Suomen LinkedIn-ryhmään, jossa keskustelemme voimaantumisen ilmentymistä, keinoista ja menetelmistä. Kohti itse-uudistavaa toimintatapakulttuuria!Facebook
Tule mukaan keskustelemaan uudenlaisesta johtajuudesta Sitran Julkishallinnon johtamisohjelman Uusi johtajuus -ryhmään Facebookissa! Nelivuotisen ohjelman tavoitteena on auttaa julkishallintoa johtamisen haasteissa.