Uncategorized

Mitä vapaus merkitsee?

Katsoin Meditointia kaltereiden takana -dokumentin YLE/FST Areenassa pahamaineisesta vankilasta Alabamassa, kaakkois-USA:ssa . Se herätti kysymyksiä: mitä vapaus ja ihmisarvo merkitsevät? Voiko elinkautinen vanki olla vapaampi kuin minä? Sulkevatko omaksumamme ajatusmallit, tunnekokemukset ja uskomukset meidät omaan mielen häkkiimme? Rakentavatko suuntautuminen ulkopuoliseen hälinään, pyrkimyksiin ja suorittamiseen kaltereita sille, miten voisimme kokea elämämme, itsemme ja muiden kohtaamisen? Uskallammeko kohdata todellisen itsemme ja nähdä tarinamme uudella tavalla?

Ryhmä elinkautista sovittavia vankeja sulkeutui eristyksiin kymmeneksi vuorokaudeksi harjoittamaan vaativaa buddhalaista Vipassana-meditointia: hiljentyivät täysin ja kääntyivät havainnoimaan kehonsa tuntemuksia ja sisäistä maailmaansa – kohtaamaan itsensä sellaisena kuin on. Dokumentti antoi ymmärtää, että USA:ssa vankiloiden ohjelmiin kuuluu terapeuttisia ja ihmisen kasvua mahdollistavia kursseja ja harjoitteita, kuten meditointia ja joogaa. He uskovat, että ihmisen tietoinen kasvu kuuluu jokaisen ihmisen velvollisuuteen elämässä.

Vipassana-meditoinnin jälkeen vangit olivat kohdanneet tiedostetut ja tiedostamattomat pelkonsa, tunteensa ja kokemuksensa. Useimmat heistä sitoutuivat päivittäiseen meditointiin, olivat keskittyneempiä, rauhallisempia ja valmiita ottamaan vastuun teoistaan ja tunteistaan. Erään vangin suurimmaksi peloksi osoittautui se, ettei hän kohtaisi koskaan todellista itseään.

Useimmat heistä elivät loppuelämänsä vankilassa. Päivittäinen meditointihetki ja Vipassana-ryhmä tarjosivat portin vapauteen, ihanaan rauhaan, luottamukseen ja ystävyyteen vihan ja väkivallan kehdossa… elämä on arvokas.

Mitä tapahtuisi yhteiskunnassa, jos jokainen elämänsä “elinkautisessa” saisi avaimet todelliseen vapauteen ja mielenrauhaan? Millaiseksi muuttuisivat ihmissuhteet, perheet ja työyhteisöt? Olisiko meillä ja yhteisöillämme rohkeutta ottaa vastaan sama toivon mahdollisuus, johon Alabaman vankila ja moni vanki vastasi ‘kyllä’?

Mitä vapaus merkitsee sinulle? Mikä on sinun tiesi vapauteen ja mielenrauhaan?

Yleinen

Tietoista luomista kehkeytyvän aallon ytimessä

Mikä voima ohjaa itseohjautuvaa ihmistä… ja kollektiivisesti ihmisjoukkoja, jopa maailmanlaajuisesti? Miten mahdollistaa voimaantumista yksilöissä, yhteisöissä ja yhteiskunnassa – elää elämänvirrassa siten, että ongelmien sijaan tuotetaan onnelmia?

Olen löytänyt toistuvasti itseohjautuvan inspiroituneena itseni vasta kehkeytyvän aallon ensi vireestä – epävarmuuden maastossa. Pioneeriuudistaja kulkee yksin, kun virallisesti hyväksytyn kannan omaksuneet ihmiset vastustavat sitä, eivät kykene näkemään arvoa siinä tai “julkiset mahdollistajat” ovat vastahakoisia tarjoamaan tukeaan ja resurssejaan sille. Tällaisia ovat olleet esim. käyttäjäkeskeisen ja ennakoivan tuotesuunnittelun, monialaisten oppivien kehittämishankkeiden (ei valmista tulospäämäärää vielä tiedossa) ja voimaantumisen ensiaskeleet. Kun aikaa myöten tuo “kehkeytyvä aalto” muotoutuu silminnähtäväksi, muut ovat valmiita oivaltamaan ja hyväksymään asian, jopa nostavat sen riemuiten jalustalle, ottavat homman haltuunsa, levittävät sen ja korjaavat materian hedelmiä.

Kiehtovaksi tämän tekee se, että kollektiivisesti useat “kolumbukset” ympäri maailmaa ohjautuvat samaan suuntaan: kuin Jukolan suunnistajat yöllisessä haastavassa maastossa; sateessa ja pimeydessä he näkevät vain vähän eteensä, joutuvat luottamaan intuitioonsa ja niihin valmiuksiinsa, jotka ovat käytettävissä juuri nyt, eikä lopputuloksesta ole vielä tietoa; kuin vetovoiman vetämänä vähitellen nuo yksittäiset “valopäät” muodostavat yhtenäisen virran, ja saavat tukea toisiltaan. Tulevaisuuden tutkijat havaitsevat näitä ensimmäisiä ns. heikkoja signaaleja, joissa on potentiaalia kasvaa vaikuttaviksi, ihmisten toimintaa ohjaaviksi ilmiöiksi, trendeiksi. Umpimetsään syntyy polkuja… teitä.

Mikä itsessäni, tässä hetkessä, haluaa tulla tietoiseksi? “Teollisen hyvinvointiajan sadot” haastavat vallitsevia arvostuksia, pyrkimyksiä ja systeemisiä rakenteita. Vedän puoleeni teollisen ravinnon, rakentamisen, säteilyjen ja synteettisten lääkkeiden kroonisesti sairastuttamia ihmisiä. Vedän puoleeni ihmisiä, joita haastaa sisäinen johtajuus, mikä ilmentyy ahdistuksena, uupumisena ja kriiseinä, kunnes he uskaltavat lähteä omalle “kolumbuksen” tielleen. Vedän puoleeni havahtuneita ihmisiä: kokonaisvaltaisen hyvinvoivaa, luonnonmukaista, luovaa ja kestävän kehityksen mukaista asumista ja elämistä kohti suuntautuvia ihmisiä… haaveilevat paluusta ‘vähemmän on enemmän’ -runsauteen. Vedän myös puoleeni luovia ja viisaista ihmisiä, sisäiselle ohjaukselle uskollisia “tutkijoita”, jotka valtavirrasta poiketen ja ihailtavan rohkeasti löytävät, tuovat esille ja jakavat tietämystään. Näitä ihmisiä ohjaa sisäinen pyrkimys johtajuuteen, aitoon yhteisöllisyyteen, hyvän tekemiseen ja onnellisuuteen. Mitä saisimmekaan näiden ihmisten kanssa aikaan?

Demos Helsinki on havainnoinut tämän hetken systeemisiä ilmiöitä. Enää ei tyydytä olemaan ulkoa käsin ohjelmoituja “nahkarobotteja”, kokoamaan ja uudelleen järjestelemään valmiiksi annettuja ja standardoituja moduuleja. Yhä useammat haluavat luoda jotakin aivan uutta, ihmisten syvistä unelmista käsin. Ihmiset eivät enää mahdu valmiiksi määriteltyihin systeemisiin lokeroihin! Millaista toimintakulttuuria ja keinoja julkiselta sektorilta ja uudistumisen mahdollistajatahoilta kaivataan? …jotta heillä on vielä tulevaisuudessa olemassaolon oikeutus.

Yleinen

Muutos ja kasvu – kivat kaverit opettavat voimaantumista

Huomaan taas kasvaneeni ihmisenä. Samanaikaisesti huomaan muuttuneeni, myönteisesti.

Kiitänkin molempia mahdollistajiani – kasvua ja muutosta, jotka seuraavat väistämättä vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Itsehavainnointi on haastava laji, mutta uskoisin harjoittaneeni sitä sen verran, että ensimmäisten lauseideni analyysi on ainakin sinne päin.

Muutos ja kasvu ovat myös Suomen ihmeellisten vuodenaikojen siunaus. Elämme jatkuvasti muutoksessa ja erityisesti keväällä kasvun ihmeellisessä maailmassa.

Jos kasvoin, ehkä myös opin. Jos opin, ehkä myös voimaannuin.

Koen  voimaantuneeni osana oppimisprosessia, jossa olen ollut mukana viime syksystä. Lähdin silloin mukaan aktiivisesti Vihreään liittoon, ensin Savonlinnan seudun Vihreiden naisten puheenjohtajaksi ja sitten kansanedustajaehdokkaaksi.

Lähdin tietoisesti opiskelemaan politiikkaa, opin opiskellessani ja voimaannuin tullessani tietoiseksi järjestelmän mahdollisuuksista.

Olemme kansakuntana muuttumassa, ja sen on osaltaan mahdollistanut poliittinen murros, jonka keskellä olemme. Poliittinen murroksemme on osin myös tunteiden purkamista, mikä on parhaimmillaan ja oikein kanavoituna valtavan voimaannuttavaa.

Elän aikaa, jossa kontekstin muutos, kasvu, politiikan opiskelu, tunteet ja päämäärät käyvät jatkuvaa vuoropuhelua mahdollistaen voimaantumisen. Uskon, että monet meistä suomalaisista elävät samankaltaista aikaa; voimaantumisen mahdollistavan muutoksen sykliä.

Yleinen

Onko jokaisella tilaa kasvaa kukoistukseensa?

Aaah, kevään tullen pääsemme taas haltioitumaan elämän kasvusta ja runsaudesta! Mutta, jokainen puutarhuri tietää, millainen riesa vuohenputki tai nokkonen voi olla, jos ne valtaavat puutarhan? Arvostan ravintorikasta nokkosta. Jos se leviää ja vie elintilan ja -mahdollisuuden muilta kasveilta, monet luovuttavat ja häviävät. Jotkut kokevat tarvitsevansa kaiken valon ja haluavat jättää toiset varjoonsa. Monimuotoisuus kaventuu.

Vanha työyhteisöissä syntynyt ahdistus nousi tarkasteluun. Oivalsin, että puutarhaesimerkin tavoin elintilani ja minä “kutistuivat”, ja seurauksena oma monimuotoisuuteni ja toimintakykyni kaventuivat. Säilyin sentään hengissä ja kasvoin mahdollistajana! ;)

Uskon, että monet ovat kokeneet saman. Harvat yhteiskunnassa määrittävät ajatusmuodot, rakenteet ja systeemit sellaisiksi, jotka palvelevat omia ihanteita, pyrkimyksiä ja osaa ihmisistä. Osa kukoistaa. Samalla monelta kaventuu tila ilmentää todellista itseään: he ahdistuvat ja vetäytyvät tai sopeutuvat. Valtava osa potentiaalista jää toteutumatta! Mitä ihmisarvo ja arvostava kohtaaminen tarkoittavat “ideaalien” maailmassa?

Me ihmiset pyrimme hyvään, haluamme levittää muille omaksumiamme ideaaleja, hyviä käytänteitä ja rakenteita. Itsenäisyyspäivän aikaan 2010 Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli juttu uskonlahkosta, jossa “guru” oman raamatun tulkintansa valossa manipuloi ja hallitsi lahkon jäseniä. Monet järkyttyivät siitä. Eikö tuollaista tiedostamatonta manipulointia – taistelua elintilasta, vallasta ja hyväksynnästä – tapahdu jatkuvasti elämässä, lukuisissa eri ilmenemismuodoissa ja myös “hyvän vaatteissa”?

Luonnostaan moni ihminen innostuu ja samaistuu omiin ajatusmuotoihin, osaamiseen ja käytänteisiin niin vahvasti, että haluaa muidenkin omaksuvan sen ja pyrkii levittämään sitä mahdollisimman laajalle. Asiantuntijuuden riskinä on, että oman asiansa erinomaisuuden varjolla hän väheksyy muita ryhmiä, muiden näkökulmia, osaamisia ja käytänteitä. Samalla hän tulee ehkä väheksyneeksi muiden luontaisia lahjakkuuksia, kokemus- ja oppimispolkua kohti omaa ainutlaatuista elämäntehtäväänsä. Tämä voi estää muiden voimaantumista, kasvua korkeimpaan kukoistukseensa. Arvottaminen johtaa väistämättä joidenkin mitätöimiseen.

Puutarhaoivallus vapautti ahdistuksesta. Arvokkaasta oivalluksesta “valaistuneena” päätin toimia tietoisemmin, arvostaa ainutlaatuisuutta ja raivata “puutarhoissa” tilaa monimuotoisten ihmeiden kasvulle ja kukoistukselle. Verkostokohtaamisen päätteeksi mahdollistajat pohtivat samaa: onko aika päästää irti käytännekeskeisyydestä ja antautua läsnäolevaan, arvostavaan kohtaamiseen ja luomiseen?